Ei aina ymmärrä koirien ajatuksenjuoksua, ei. Eilen laskin koirat normaalisti pihalle töiden jälkeen ja ihan hetkeksi vain käänsin selkäni ja sen jälkeen ketään ei näy missään. Ei pellolla, mettästä ei kuulu haukkumista eikä rapinaakaan tai myyrien kaivamisen ääntä kuulu mistään. Varmaan parikymmentä minuuttia siinä huutelin molempia ja lopulta totesin että ei auta kuin lähteä autolla etsimään karkureita. Ajoin kylän läpi, Kilpisjärventiellä mutkan ja uudestaan kylän läpi. Kävin myös yhden talon pihassa, johon Tosse vuosi sitten kesällä usein karkasi mutta eivät olleet sielläkään. Ajoin takaisin kotiin ja siellä molemmat odottivat pihassa ja olivat kovin tyytyväisiä kun tulin. 

Komensin molemmat ryökäleet sisälle ja taisivat huomata että olin kuitenkin vähän vihainen kun tapahtui jotain hyvin erikoista. Olin keittiössä ja yht'äkkiä selän takaa kuuluu kenkien kopsahdus - Tosse toi minun talvinilkkurit keskelle keittiön lattiaa! Ihan sekunvain! Koira joka ei ikinä koske ihmisten tavaroihin mitä nyt silloin tällöin kanniskelee sukkia. Siinä se istui kenkien vieressä, heilutti häntää ja katsoi silmiin hetken aikaa kunnes hävisi jonnekin sängyn alle nukkumaan. Omituiset otukset, taas kerran.