Käytiin eilen melomassa Ounasjokea Hetasta Ketomellaan. Sää oli hieno, eina siihen Rovakosken uintireissuun asti jonka jälkeen taivas meni pilveen ja alkoi tuulla .

Mutta tässä vähän kuvausta reissusta:

Aamulla käytiin viemässä toinen auto ja kärry Ketomellaan veneenlaskupaikalle. Laskupaikan löytäminen oli hiukkasen haasteellista - karttaan se oli merkattu väärälle puolelle jokea. No, siinä kierreltiin kaikki kärrypolut ja sitten yhden talon pihasta näkyi veneenlaskupaikka - toisella puolella siis. Tähän koko operaatioon meni vajaa kolme tuntia, tosin ajoaika edestakaisin oli melkein kaksi tuntia.

Yhden aikoihin iltapäivällä lähdettiin hotellin pihalta kohti Ounasjärven itäpäätä, jossa vastaan tuli ensimmäisenä Perilänkoski. Reittikuvauksessa sanottiin että pudotusta on 2.8 m / 400 m matka...ja muka ykkösluokan koski. Lisäksi kuvauksessa sanottiin että matala ja kivikkoinen. Sitä se todella oli ja päätettiin suosiolla jättää koski laskematta.

Kosken jälkeen tuli Perilänjärvi ja kolmisen kilometriä sen jälkeen alkoi Ounasjoki. Yrjö Kokko -lintutorni oli siinä Joentekijäisensuvannossa. Matkalla ennen Nuutinnivaa oli pari pientä koskea - sikäli kummallista että Nuutinnivasta oli kirjoitettu reittikuvaukseen vaikka mitä mutta sitä edeltäneistä pienistä koskista ei mainittu mitään. Nuutinniva itse oli ihan helppo liru.

Kuivakoski olikin sitten varsin hauska...kuiva ja kivinen. Meni kantohommiksi kun ylhäältä päin ei nähnyt koko koskea. Onneksi ei laskettu sitä, koska loppuosa koskesta oli aivan kivillä. Mutta oli se kantaminen ja uittaminen vähän tuskallista hommaa, ensin kannettiin vanhaa kelkkauran pohjaa, Crocsit upposivat suohon eli piti mennä paljain jaloin. Ja ystäviä oli enemmän kuin tarpeeksi siellä jänkhän puskissa. Aikaa rämpimiseen ja uittamiseen meni yli tunti...tai kaksi...

Seuraavana oli vuorossa Haarakoski, reitin vaikein 2-luokan koski. Päätettiin että uitetaan sekin mutta noin 20 metrin pajuviidakon jälkeen päätettiin että lähdetään laskemaan. Oli ihan oikea päätös, pari kertaa kolisi pohja kiviin, mutta loppuosa - missä Käkkälöjoki yhtyy Ounasjokeen - oli kunnon aaltoa ja vettä tuli niskaan ihan reippaasti. Kosken loputtua upeat tunturimaisemat .