Ja heti alkuun kommentti kaikille ystävilleni jotka kenties tätä lukevat: tämä kirjoitus on vain minun elämästä, ei arvosteluna muiden tekemisille. Olette minulle rakkaita ja tärkeitä ja olen onnellinen teidän valinnoista ja ratkaisuista ja tulen vaikka lapsenhoitoavuksi  kun olen maisemissa. Ja tämä on ehkä tämän blogin henkilökohtaisin kirjoitus ikinä.

Tosiaan jälleen kerran huomaan tässä ympärillä tapahtuvan kaikenlaista ystävilleni: lapsia syntyy, ostetaan asuntoja ja taloja, eletään perhe-elämää. Minun elämä on tästä melkoisen kaukana ja välillä mietin että mikä tässä meni pieleen. Ei ole lapsia, hulttio-lapinkoira tosin on, ei ole omaa pankin omaa asuntoa (semmoinen oli mutta se vaihtui moottorikelkkaan :), ei ole kahta farmarivolvoa vaan ruosteinen Mazda eikä sitä laatoitettua grillikatostakaan vaan grillinä tuntureiden autiotupien kaminat. Tarviiko sitä laatoitettua grillikatosta olla kaikilla, täytyykö minulla? Välillä vain tulee kysyttyä itseltään että mikä meni pieleen kun en ihan tainnut pysyä yhteiskunnan muotissa. Omaa elämääni en vaihtaisi pois. Enkä usko että siihen muottiin osaan koskaan asettuakaan.