Tässä jokusen vuoden lapinkoiran kanssa eläneenä oli mukava törmätä tänään Väinö J. Oinosen kirjaan Lapin Yliperällä vuodelta 1964. Tämän kirjan onnistuin saamaan käsiini Kilpisjärven luontotalolla. Oinonen kirjoittaa lapinkoirasta mm. näin:

"Se on tyhjä mies, jolla ei ole koiraa. Suopunki ja koira on lappalaisen passi. Lapinkoiralla on enemmän nimiä kuin kirjoittaja jaksaa kirjoittaa; tsahpe = musta, runni = ruskea, pittus = musta, jolla vaaleat käpälät, tsalmo = musta nelisilmäinen, jorpe = paha taajomaan porojen keskellä, lumpus = ahman värinen, lurfi = pörröinen, vilppo = pentu, falo = joutuinen, tselus = kova haukkumaan. Yhteisymmärryksessä solmituista työsopimuksista kenties vanhin on lappalaisen ja porokoiran välinen sopimus. Siihen aikaan koira kuten muutkin metsäneläimet osasivat puhua ihmisten kieltä. Koira aivan sattumalta ryhtyi lappalaisen toverina ajamaan tämän poroja kokoon. Huomattuaan koirasta olevan suurta apua, lappalainen pyysi koiraa palvelukseensa. Koira ei sillä kertaa suostunut. Nähtyään metsässä susien syömän toverinsa jäänteet, pään ja hännän, koira muutti mieltään ja tarjoutui lappalaiselle rengiksi. Palkkavaatimuksena koiralla oli ruoka, hyvä kohtelu ja tuskaton loppu sen ajan koittaessa. Tämän sopimuksen tarkkaa sanamuotoa ei enää tunneta, ja väittävätpä jotkut nuoremmat, että moista sopimusta ei koskaan ole ollutkaan. Sopimus kuitenkin selvästi on olemassa, poromies kohtelee koiraansa hyvin antaen sille ruokaa ja lepoa kovan työn jälkeen. Koira myös kulkee lappalaisen matkassa kaikkialle: kun isäntä lähtee kyläilemään, pääsee koira toisten koirien piristävään seuraan." 

Kerrassaan mainio kirja :D