Tulipahan vietettyä vapaapäivä hiihtämällä ja rämpimällä lumihangessa. Läksin sitten taas kerran kohti Pyhäkeroa. Lunta satoi eikä tullut muita hiihtäjiä vastaan kuin ihan alussa. Pyhäkeron kämpällä laitoin tulet ja keitin kahvit ja paistoin makkarat ihan itekseni. Kämpän kuistilla tosin törmäsin toiseen kulkijaan - lapintiainen tuli kerjäämään makkaraa. No makkaraa en sille antanut vaan palan leipää.

Kahvin jälkeen päätin sitten kokeilla huipulle päin menemistä. Onneksi olin kuullut paikallisilta että heti kämpän jälkeen olevassa kurussa on paljon lunta mutta parin - kolmensadan metrin päästä tulee kova hanki jota pitkin voisi vaikka kävellä. Ja luntahan oli, ja paljon. Tuli mieleen että voisiko vapaapäivinä vaikka harrastaa pitsinnypläystä eikä umpihankirämpimistä. Vaikka oli lumikengät niin silti upposin välillä kainaloita myöten. Ja lumikengät irtoili koko ajan jalasta. Mitenkähän saisi yhdistettyä amerikkalaisten lumikengän ja ranskalaisten siteen, siinä olis täydellinen lumikenkä! Pitäisi varmaan katsoa mallia riekon lumikengästä. Mutta tosiaan vähän matkan päästä hanki muuttui kovaksi. Hienot oli maisemat vaikka oli pilvistä. Huipulle asti en mennyt koska näin lähestyvät pilvet - se osoittautuikin oikeaksi päätökseksi sillä kun pääsin takaisin kämpälle, oli tunturi peittynyt kokonaan pilveen. Korppi seuraili pitkään rämpimistäni, totesin sille vaan että ei kai nyt sentään vielä, menehän siitä vaan etsimään poron raatoja!

Kohti huippua

Pyhäkeron kämppä

Kulkija

Huomenna saankin sitten seuraa avannolle, kaksi ranskalaistätiä ei tänään vielä uskaltautunut avantoon mutta huomenna klo 20 tavataan avannolla. Tämä ryhmä on muutenkin aika hauska koska siinä on paljon ranskalaisia jotka on asuneet ulkomailla tai ovat vain puoliksi ranskalaisia.