Kävin tänään kuuntelemassa Pertti Koskimiehen luentoa Lapin linnuista tuolla Tunturi-Lapin luontokeskuksessa. Ja paljon uutta asiaa tulikin.

Koskimies kertoi että tällä hetkellä on vielä hiljaista muuttolinturintamalla etelässä, Lounais-Suomessa alkaa kuulemma olemaan jo vähän liikettä.

Pohjoisessa kaamoksen ajan asukkeja ovat mm. tiaiset. Lapintiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen ovat tiaisia, jotka varastoivat ravintoa ja elävät näiden varastojen avulla. Lapintiainen muistaa hyvin kätkönsä, helposti "30 000 paikkaa". Tämä on ainoa keino selviytyä, sillä yön aikana kaikki päivällä saatu energia kuluu - niinpä tiaisilla ei olekaan ylipaino-ongelmia. Tiaiset varmaan ajattelevat siis että "tämän puun kätkön putsaan tänään ja huomenna sitten tuo seuraava". Sinitiainen ja talitiainen ovat myös vieraita, joita pohjoisessakin voi nähdä. Nämä ovat kuitekin uudisasukkaita, jotka ovat riippuvaisia ihmisen tarjoamasta ravinnosta. Selviytymisstrategiana onkin tuottaa mahdollisimman paljon poikasia - esim. talitiaisella 1/3 edellisen kesän poikasista on talven jälkeen elossa.

Käpytikka aloittaa näihin aikoihin rummuttamisen, eli reviiristään raportoimisen. Käpytikka on tikoistamme ainoa, jonka kanta ei ole taantunut - se syö käpyjen siemeniä kun taas muut tikat syövät lahopuista hyönteisiä ja niiden toukkia.

Pikkutikka on käpytikan lisäksi toinen tikka, jonka voi nähdä Tunturi-Lapissa asti. Kooltaan se on varsin pieni, noin varpusen kokoinen. Talvisen ruuan vähyys vaikuttaa pikkutikan kantaan.

Palokärki on tikoistamme suurin, noin variksen kokoinen. Sen ravintoa ovat erityisesti kekomuurahaiset ja niinpä palokärki usein tonkii muurahaispesiä. Näitä sitten varsin usein luullaan karhun aikaansaannoksiksi mutta 99 % tapauksista on palokärki. Ja joskus myös mäyrä.

Korppi on varsin viisas lintu. Nuoret korpit liikkuvat porukoissa - laumana saavat ruokaa helpommin koska korppipareilla on aina oma reviiri jota ne puolustavat raivokkaasti. Koko Suomi on jaettu korppien reviireihin ja pesiä on maassamme n. 10 km välein. Korpit munivat näin maaliskuun loppupuolella ja poikaset ovat pois pesästä kesäkuun puolivälin tienoilla. Vertailun vuoksi: etelässä n. 20.5. Syy aikaiseen häätöön kotoa on hyvinkin käytännöllinen: täytyy ehtiä tarpeeksi viisaaksi ja vahvaksi ennen karua talvea. Korpeilla suuri osa käytöksestä on opittua, ns. kulttuurin siirtämistä jälkeläisille. Vanhemmat opettavat poikasille miten kannattaa partioida maantien varressa liiskaantuneita eläimiä tai miten toimitaan kaatopaikkojen lähellä. Eiköhän tuolla kairoilla asustelevat korpit osaa opettaa poikasilleen miten väijytään porojen raatoja.

Harakat tunnistavat puolestaan oman peilikuvansa - ja ilmeisesti myös korpit. Miljoonia vuosia sitten harakoilla ja muilla varislinnuilla oli varsin kehittynyt sosiaalinen järjestelmä ja yhteistoimintaa. Ihmisten olisi ehkä syytä ottaa mallia näistä.

Kuukkeli pärjää pohjoisessa talven yli myös varastojensa avulla. Tästä syystä ne norkoilevat laavujen ja autiotupien liepeillä juurikin syksyllä ja ovat valmiita varastoimaan enemmän ruokatavaraa kätköihinsä kuin jaksat kantaa rinkassasi mukana. Toki ne kuulemma varastoivat myös itse hakemiansa sieniä. Kuukkeli käyttää lapsityövoimaa: poikaset ja nuoret linnut saavat osallistua varastojen keruuseen. Metsien pirstoutuminen on kuukkelin suurin harmi - sata vuotta sitten se pesi vielä Helsingissä mutta nyt eteläraja menee suunnilleen Kristiinankaupunki - Virrat - Parikkala -linjalla.

Myös närhi pesii Metsä-Lapissa asti, se on älykäs lintu ja tuntee Arkhimedeen lain - oli tehty koe, jossa kiviä vedessä olevaan suppiloon nakkelemalla sai ruokaa ja närhi oivalsi tämän tehtävän harakkaa nopeammin. Närhi oli fiksu ja heitti muutaman ison kiven samalla kun harakka keräili pikkukiviä. Muoniossa lintulaudalla närhi vie vaikka koko talipallotelineen mukanaan - sekin on nähty.

Varislintujen älykkyydestä kertoo myös oksassa riippuvalla ruokapalalla tehty testi: korppi alkaa vetämään narua ylöspäin samalla kun itse istuu oksalla, harakka ei tätä tajua vaan yrittää ilmassa leijailemalla saada ruokapalaa syötyä. Korppi tajuaa myös narun olemassaolon: jos se säikäytetään ruokapala suussa, se laskee välittömästi irti palasta ja lentää karkuun sen sijaan että pitäisi palan suussa ja lentäisi kuten harakka. Harakalta saattaa vaikka nokka lähteä irti kun naru nykäisee takaisin.

Kanalinnuista metsolla ja teerellä on vahva kanta myös pohjoisessa. Myös pyytä täällä voi nähdä.

Pöllöistä Lapissa on mm. helmi- ja viirupöllöjä. Molemmat ovat kolopesijöitä ja koiraat ovat niitä jotka pysyttelevät paikoillaan ja naaraat liikkuvat jopa satoja kilometrejä.

Tunturikihu on lokkien sukuun kuuluva lintu, joka valitsee pesimäalueensa ravinnon mukaan. Se talvehtii kalastellen atlantilla- syysmuuton suunta on siis länsi eikä etelä. Kesäksi tunturikihu hakeutuu vaikkapa Suomen Lappiin pesimään, jos vain on tarpeeksi sopuleita ja myyriä. Jos täällä ei ole ruokaa, tunturikihut jatkavat niin kauas itään kunnes ruokaa löytyy. Tunturikihu on siis lintu, jota ei etelässä nähdä.

Tuulihaukka eli viroksi tuuletallaaja on varista pienempi haukka. joka seuraa saalista paikallaan ilmassa pysytellen. Se käyttää hyödykseen tuulta ja se on helppo tunnistaa vaikkapa pellon yläpuolella, lintu joka pysyy hyvin paikallaan siipiä räpytellen.

Isolepinkäinen eli lapinharakka on varsinainen myyränloukku, latinaksi lanius eli teurastaja. Tämä lintu hoitelee sopulit ja muut pikkuotukset. Musta viiru päässä on rosvonaamari joka varmistaa, että näkö on mahdollisimman tarkka ja heijastukset vähenevät. Kalasääski on muuten myös lintu joka osaa huomioida heijastukset ja valon taittumisen vedessä, ilmeisesti on ollut hereillä fysiikan tunneilla kun tietää missä kulmassa pitää iskeytyä kalaan kiinni kun se on vedessä.