Enontekiön aluetta kutsutaan TosiLapiksi ja vähitellen alkaa valkenemaan miksi. Onhan tämä täysin erilaista kuin esim. Ylläksellä, jänkhälle voi mennä ihan rauhassa eikä välttämättä näe ketään. Meilläkin kelkkasafareilla on nähty vain ihan muutama muu kulkija, välillä voitu ajella näkemättä yhtään ketään.

Enontekiön kunta on perustettu jo vuonna 1877 ja pinta-alaltaan kunta on Suomen kolmanneksi suurin. Suurimpia kyliä ovat Hetta, Peltovuoma, Karesuvanto (jossa piti majaa se pahamaineinen brittimatkatoimisto Transun), Kilpisjärvi, Kuttanen, Palojoensuu, Nunnanen ja Vuontisjärvi. Suurimmat järvet ovat Pöyrisjärvi ja Kilpisjärvi. Täällä saavat alkunsa Muonionjoki, Ounasjoki (joka muuttuu edelleen Kemijoeksi), Ivalojoki ja yksi Tenojoen latvahaaroista. Ei siis ihme että paikan nimi on Enontekiö, enohan tarkoittaa suurta jokea.

Tässä taas vähän lapin sanastoa: keino – kulkuväylä, kiveliö – erämaa, kurkkio – jyrkkä koskimainen vesiputous (esim. Lätäsenon Munnikurkkio), leuku – iso lapinpuukko, lompolo – lampi, jokilaajentuma,muotka – kahden vesistön välinen kapea kannas, niesta – eväs, ruoka, pahta – jyrkkä kallioseinämä, rakka – kivikko, louhikko, staalo – saamelainen haltiaolento, tieva – hiekkakumpu tai –mäki.

Kevättä kohti mennään, vähän liiankin nopeasti, päivän pituus on 7 h 54 min.