Respan täti tulee puhelimen kanssa: "ai kelkalla vai? Joo ootas kun mie annan tuolle safarivastaavalle"

"muonion poliisista päivää"
"...päivää...????"
"nii että hätäkeskukseen tuli puhelu, tuolla jossain jänkhällä on kaks ranskalaista lumikengillä. pelkäävät pimeää niin soittivat sit hätäkeskukseen"
"ahaa"
"nii että kävisittekö hakemassa pois sieltä jänkhältä"
"ai jänkhältä?"                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               "nii, jänkhältä. sieltä puistosta päin"
"...joo..."
"no hyvä, soitelkee sitte tännepäin. nii ja niille on sit numerokin"
sit se antoi numeron ja puhelu loppui siihen...
että mitäs sitten... soitinpa sit Karille  (meijjän kelkkaopas), että viittisitkö lähtee jänkhälle hakemaan ranskalaisia
jotka sit olikin espanjalaisia. No, palelevat ja pelokkaat espanjalaiset löytyivät ja ihan kunnossa. Että erämaan eksotiikkaa sit ihan kunnolla.
Eli mitä tästä opimme: kartta ja kompassi aina mukana, samoin otsalamppu (tiijjän kyllä sellasiakin kulkijoita jotka tuppaa sanomaan että me mitään karttaa tarvita... ). Ja sit reppuun lisäksi aina mukaan puukko, tulitikut, ea-laukku, bivvy      -säkki jos joutuu yöpymään hangessa, vaihtovaatteet, termariin kuumaa juotavaa, kännykkä, nettitikku, miniläppäri, kamera, kaukoputki, matkatelevisio, dvd-soitin, mp3-soitin, uusin Me Naiset, huulipuna, kynsilakka, korkokengät... Yliviivaa tarpeettomat