Muistoja

Jostain syystä pysähdyin tänään tutkimaan vanhoja kuvia, osa niistä sellaisia, joita en ole vuosiin katsellut. Ehkä aika on nyt valmis sille.

Muistoissa aina, Kille-kissa.

Kimi-koira nukkui pois ensimmäisen Lapin työreissuni aikana joulukuussa 2008.

Moskovan kesä ja valot 2005. Punainen Tori. Diplomityötä tekemässä, uutta oppimassa.

Moskova on kaupunki täynnä hienoja puistoja ja kirkkoja ja muita rakennuksia. Viikonloput kuluivat aamusta iltaan Moskovan katuja tallatessa, kaupunki tuli kesän aikana käytyä läpi melkoisen tarkasti. Tämä kuva on Ploshad Popedyltä eli rauhan aukiolta jossa oli myös valtava sotamuseo. Vietin museossa varmaan kolme tuntia ja sen jälkeen ei vaan enää jaksanut tutkia mitä kaikkea sieltä löytyy. Sinne museoonkin taisin onnistua hankkimaan lipun venäläishinnalla enkä turistihinnalla.

Sotilassoittokunta, tällä kertaa maavoimat, olivat joka sunnuntai soittamassa Kremlin muurien vieressä puistossa. Aika usein tuli siellä käytyä katsomassa iloisia venäläisiä tanssimassa. Kesän tuoksu, musiikki, tanssivat iloiset ihmiset, päällimmäiset muistot noista sunnuntairetkistä. Kun katsonkin tätä kuvaa muistan nuo asiat hyvin elävästi.

Sunnuntain retkillä näin myös surullisempia näkyjä, mm. nämä mieltään osoittavat vanhukset. Joka sunnuntai he olivat Punaisella Torilla osoittamassa mieltään Neuvostoliiton palauttamisen puolesta. Enkä ihmettele yhtään, moni asia oli Venäjänmaalla paremmin tuolloin. Vuonna 2005 Venäjä oli minun silmissäni maa, jossa talous kasvoi hurjaa vauhtia, ihmisten elintaso kasvoi ja länsimaistuminen jatkui entistä voimakkaampana. Todellisuudessa nämä asiat koskettivat vain harvoja 145 miljoonan ihmisen kansakunnasta. Olisi mielenkiintoista käydä Venäjällä katsomassa miltä siellä näyttää tänään, pian seitsemän vuotta myöhemmin.

Siperia. Kuva kesältä 2006, ensimmäinen reissu Siperiaan. Vasta nyt näitä kuvia katsellessa tajuan että yhdennäköisyys Lapin tai Pohjois-Karjalan maisemiin on ilmeinen. Tältäkin reissulta muistona ovat hengenvaaralliset lentokoneet, vielä vaarallisemmat tiet joilla kuljettiin hienon Land Roverin kyydissä, valtavan vieraanvaraiset ihmiset ja hyvä ruoka. Toinen toistaan hurjemmat sahat ja muut tehtaat. Ural-henkilökuljetustraktori jonka rengas rikkoontui keskelle metsäautotietä - tai paremminkin ränniä joka oli tehty puskutraktorilla työntäen puut pois edeltä. Samaisella metsähakkuualueella olleet metsätyöläiset jotka tarkemmin ajatellen näyttivät saamelaisilta. Metsätyömaalla olleet maailman suurimmat hyttyset ja työkaveri joka unohti passinsa erään sahan sahaamoon. Onneksi se löytyi...

Tairiku-jokea. Ja ne pahuksen sääsket, valtavia kuin mitkä... Onko taustalla Pallaksen kerot vai kenties Näkkälän tunturit?

Diplomityöntekijä Moskovassa pienellä sahalla. Kaikenlaisia sahoja ja muita laitoksia tuli tuona kesänä kierrettyä. Haastatteluja yli 60 kpl. Seuraavina vuosina sain käydä mitä kummallisimmissa paikoissa. Tatarstan, Kazakhstan, Siperia, Australia, Uusi-Seelanti, Hong Kong, Petroskoi, Tver...onhan noita. Tatarstanista mieleen jäi erityisen hyvin lento Kazaniin: koneen vessassa oli pakkasta niin paljon että peili oli jäässä, samoin vesihana. Työkaveri huusi sekä nousun että laskun aikana suureen ääneen että "me kuollaan tänne!!!". Tatarstanissa ihmiset olivat valtavan vieraanvaraisia ja ruokaa oli tarjolla tunnin tai enintään kahden välein. Viimeisenä päivänä päästiin saunomaan ihan mahtavaan venäläiseen saunaan! Kazakhstan oli maa jossa kohtasivat Eurooppa, Venäjä ja Aasia, lentävien mattojen ja tuhannen ja yhden yön satujen maa. Samalla kuitenkin eurooppalainen ja kovasti venäläinenkin. Ja ne vuoret! Hotellin ikkunasta näkyi 7800 m korkea vuori! Ehkä vielä joskus sinne, tai muualle Himalajalle...