Nyt sitä lunta sitten tuloo, enemmän ja vähemmän ja taas vähän enemmän. Ihan ensimmäinen lumisade tuli 14.10. Voi sitä ihmettelyä kun pieni koira näki lunta ensimmäistä kertaa: innoissaan paineli ovesta ulos mutta saman tien löi jarrut pohjaan, pysähtyi kuistille ja kuono maassa kulki ympäriinsä ja aika pian keksi että lunta voi myös syödä :D. Ja kyllä Tossekin ensin vähän mietti että mikä homma tämä nyt olikaan. Mutta ei aikaakaan kun oli jo kierimässä lumella. 

Lumentulo tuo mukanaan lumenluonnin johon tällä kylällä, tai ainakin täällä Autioniemessä suhtaudutaan enemmän tai vähemmän intohimoisesti. Tarkat ovat säännöt, joilla tuo meidän tienpätkä käsitellään: lihasvoimin, penkat loivennetaan ettei tuiskuta tietä umpeen ja lumiaitojen rakentaminen muistuttaa lähinnä sotaan varustautumista, tai ainakin vähintään paikallisiin taisteluihin. Joen rannan pusikoita ei voi harventaa, jottei tule tuisku tielle. Ja lumi pitää poistaa tieltä mahdollisimman pian, ennen kuin yksikään auto kulkee tietä pitkin, jotta ei vaan tule polanteita. Että semmosta.

Lumen tulon epäkäytännöllisistä puolista huolimatta en ole vielä(kään) löytänyt syytä miksi kesä olisi talvea parempi. Tuo ikävä vaihe, jolloin aurinko paistaa rätköttää ympäri vuorokauden, Hanna -sisko kiteytti tämän auringon epäkäytännöllisyyden viime kesänä kun ajeltiin kohti Muoniota puolen yön aikoihin ja aurinko paistoi suoraan silmään pohjoiselta taivaalta: "Aurinko hei tuo alkaa olla jo hyvän maun rajoissa". Tulivat siis ensimmäistä kertaa tänne Juhannuksen aikoihin. Ja siihen päälle sääsket ja muut hankaluudet. Kyllä talvi ja lumi on paljon helpommin käsiteltävissä. 

Kesä on siis vain pakollinen välivaihe kahden talven välissä.