Laitanpa tännekin talteen ja teille luettavaksi Rauni Partasen täällä Kilpishotellilla tänä keväänä pitämän luontoillan muistiinpanot :)
Kilpisjärven seudun kesäinen luonto
Perustietoja alueesta
- Heinäkuu on lämpimin kuukausi, 10,9 astetta, kesäkuu 7,5 astetta, heinäkuu on sateisin kuukausi kuten kaikkialla Suomessa
- Tammikuun keskilämpötila -13,6, helmikuu -12,5
-Lämmin merivirta tuo kosteutta joka kesällä viilentää ja talvella lämmittää; pakkasennätyksiä ei koskaan saada Kilpisjärvellä
-Kasvukauden pituus 100 vrk (Lounais-Suomessa 180 vrk)
-Vuotuinen sademäärä 450 mm mikä on aika vähäinen määrä
- Luoteistuulet mereltä tuovat kosteutta ja sademäärä suurempi jo kuin esim. Muotkatakan toisella puolella
- Kaamos 25.11. – 18.1. (virallisesti 12.1. mutta sen jälkeen ei näy heti tuntureiden yläpuolella)
- yötön yö 22.5. – 22.7.
-1930 –luvulla on ollut paljon lämpimämpää kuin nykyään
-Kaamosaika Kilpiksellä valoisempaa mm. siksi että täällä ei ole havupuita
-Pysyvä lumipeite noin 10.10. – toukokuun loppu
-Pohjoisessa päässä kylää sataa enemmän lunta kuin hotellin puoleisessa päässä
- Toukokuussa sataa vähiten
-Korkeuserot: Kaaresuvanto n. 300 m, Kilpisjärven kylä n. 500 m, Saana 1029; Kilpisjärven kylä ainoa Suomen alppikylä
-Tunturit kuuluvat Kölivuoristoon joka on syntynyt myöhemmin kuin muu Suomen peruskallio; muinaiset merenpohjat tulevat esille; kalkkikivikerros
-Kalkkikivi rapautuu hyvin helposti; kalkkikivivaikutus alarinteellä; kalkkikasveja
-Kalkkikasveilla elää usein erikoisia perhosia, jotka syövät vain tiettyä kasvia
-Pikku-Mallalla kalkkikivivyöhyke matalammalla kuin Saanalla
-Dolomiitti eli kalkkikivi
- Toskalharji – Kilpisjärvi –leikkaus tärkeimmät kalkkikivialueet Suomessa
-Toskalharji, Saana Suomen kalkkituntureita
Arktisten kalkkikasvien esiintyminen:
-Suomessa käsivarren sormenpäät, eteläisessä Norjassa, Skandien reunalla pohjoisessa
Kasveista:
- jääleinikki, rikkileinikki, iturikko, tunturikeulankärki, lapinkynsimö, tunturikynsimö, lumikynsimö, kultakynsimö, liekovarpio, rusonatä, napahärkki ym. kasvit joita vain täällä
-Seuraavilla 1-2 muuta paikkaa: kääpiöpaju, lapinalppiruusu, kehtokatkero, hentokatkero, ruijankissankäpälä ym.
Kasvillisuuden muutos:
-Havumetsä-tunturikoivikko-varpuvaltaiset kankaat, joissa yksittäisiä puita ja pensaita-pääasiassa varpuvaltaisia kankaita-heinäkankaat, lumenviipmät, yhtenäinen kasvillisuuspeite puuttuu, aina seuraavassa kerroksessa edelliseltä – ja seuraavasta - piirteitä – esim. tunturiylänkö ei ole täysin kasvitonta
-Pohjoisboreaalinen – orohemiarktinen – ala-alpiininen – keskialpiininen - yläalpiininen
-Haltitunturi on ainoa, jossa yläalpiininen vyöhyke, muilla tuntureilla ei sitä. Haltilla ei yhtenäistä kasvipeitettä
Muuta:
-Jyrkkä mereisyys-mantereisuus –raja, sään nopeat vaihtelut, golf –virran läheisyys
-Suuret suhteelliset ja absoluuttiset (merenpinnasta mitatut) korkeuserot, suurtunturit
-Nuori kallioperä, jossa kalkkia
-Herkästi haavoittuva luonto (pohjoisuus ja korkeus merenpinnasta rasitteena)
-Lyhyt kasvukausi, ohut humuskerros (jopa vain sentin paksuinen paikoitellen)
-Hapekkaat, vähäravinteiset ja kirkkaat vedet
-Myös kasveilla lisääntymissykli – keräävät lämpösummaa muutaman vuoden, kannanvaihtelut noin viiden vuoden sykli, Pallaksella neljän ja etelässä kolmen vuoden sykleissä
-Saana tunnettu erikoisista perhosistaan
Tunturikoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii)
-Hieskoivun alalaji, eriytyminen omaksi lajikseen kesken
-Geeniainesta vaivaiskoivuista (Betula nana), risteytyy nykyäänkin helposti vaivaiskoivun kanss, risteytymiä mahdollista nähdä; pyöreämpi lehti ja usein punaisia ruska-aikaan – oma laji sitten kun ei enää risteydy
-Vaivaiskoivu kasvaa pohjoisessa mineraalimailla, etelässä soilla
-Punaiset värisävyt ruska-aikaan peräisin vaivaiskoivusta
-Tunturikoivulla tylpät silmut, hieskoivulla terävät, lehdet pyöreämmät tunturikoivulla, myös paksummat kuin hieskoivun lehdet
-Runsaasti lyhytversoja, joissa suurin osa lehdistä, rungot ovat vääriä, harvemmin aivan suoria
-Polykormisia eli monirunkoisia (mantereiset)
-Monokormisia eli yksirunkoisia (mereiset), suoria, paljon korkeampia
-Tunturikoivu muodostaa Fennoskandiassa metsänrajan, muualla havupuut (esim. Siperiassa lehtikuusi)
-Eteläisestä Norjasta Kuolan niemimaalle saakka, Kaninin niemimaalle asti. Myös Grönlannissa ja Islannissa, mutta erinäköisiä kuin mannearalueella
-Tunturikoivu levittäytyi pioneerilajina yli 12 000 vuotta sitten Fennoskandiaan
-Koivikon metsänraja on vaihdellut geologisesta aikakaudesta riippuen; mannerjäätikön eri vaiheiden vaikutus
-n. 1000 vuotta sitten vaikutti 71⁰ N
-Korkeimmillaan metsänraja oli n. 8 500 vuotta sitten, noin 150 m korkeammalla kuin nykyään
-Mantereisilla kausilla mänty oli metsänrajapuuna, n. 6 000 vuotta sitten jolloin mm. Saanan rinteet ja lähitunturit männikön peittämiä
-Tunturikoivun metsänraja on korkeimmillaan Etelä-Norjassa aleten pohjoiseen mentäessä, Ruijassa jopa merenpinnan tasossa (esim. Varangin vuono)
-Paikallisilmasto vaikuttaa siihen miten korkealle metsänraja ulottuu eri puolilla tunturin rinnettä (esim. pohjoisrinteellä Käsivarressa 500 m, etelärinteellä n. 600 metrissä, yksittäisiä koivuja/taimia meillä n. 980 metrissä)
-Tärkeimmät metsänrajaan vaikuttavat ekologiset tekijät ovat valo ja lämpötila
-Tunturikoivu voi kasvaa alemmissa lämpötiloissa ja kosteammassa ilmastossa kuin kuusi ja mänty (siksi sen metsänraja on 150 – 200 m korkeammalla)
-Metsänrajaan vaikuttavat ilmaston lisäksi paikallisesti ihmisen toiminta (polttopuut, karja), hyönteistuhot (tunturimittari), laidunnus (talvella syövät jäkälää, kesällä koivuja ja pajuja), tuuli , maaperätekijät
Tunturikoivikon uusiutumattomuus
-Heikko lisääntymiskyky, siementen itävyys alhainen
-Kesän ilman ja maaperän lämpötila
-Routiminen
-Lumisuojan puute
-Maaperän kosteus/kuivuus –suhde; kosteus/hapekkuus
-Hienojakoisen ravinteikkaan maaperän puute
-Sulkeutunut kasvillisuus
-Porojen laiduntaminen; toisaalta porot rikkovat maaperää ja siten helpottavat tunturikoivun itämistä
-Meren rannassa tuulisuus ja pilvisyys aiheuttavat alhaisia lämpötiloja, taimettuminen estyy
Tunturimittarit
-Elämänkierto; syksyllä perhoset munivat koivuihin, munat talvehtivat koivujen oksistossa, hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia (jollei -37 tai alle pakkasta joka puuttui tänä talvena), hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia, toukat koteloituvat heinäkuussa, aikuiset perhoset kuoriutuvat koteloista syksyllä
-Koteloituvat 2.5 -3 cm pituisina heinäkuun loppupuolella, jäävät karikkeeseen koteloina. Kotelo on noin 1 cm pituinen, ovat kotelossa noin 6 vko ja syyskuun alussa kuoriutuvat
-Tunturikoivut puolustautuvat kemiallisesti, loispistiäiset romahduttavat kantoja
-Rungon tyvien tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravisteltu puusta pois saattaa auttaa
-Tuhovyöhykkeet Saanan rinteillä 2004 (ranta säilyi – välissä tuhoalue – ylempänä ehjä alue); rannan säilymisen selittää pakkanen mutta miksi ylempänä?
-Koivut tekivät uudet lehdet toukkien häviämisen jälkeen heinäkuussa vuonna 2004; uudet lehdet muuttivat väriään ruska-aikaan syyskuun loppuun mennessä!
-Tunturimittareilla loistava suojaväri
-Sammakot, kalat ja pikkulinnut hyötyvät perhosista
-Tunturimittarit talvehtivat munina koivuissa, sini- ja talitiaiset syövät munia
-Tunturimittareilla on loispistiäisiä
-Koivut muodostavat fenoleita, joilla puolustautuvat toukkia vastaan – koivun lehti ei sula niin nopeasti toukan ruuansulatuksessa. Fenoleita kehittyy nopeasti ja koivut ”viestivät” jollain keinoin toisilleen
-Koivujen kuolemiseen tarvittaisiin useampi kesä, jolloin lehdet syödään
-Koivujen tyven tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravistettu pois puusta
Kasvit fenologian mukaan tarkasteltuna
-Ensimmäinen kesäntuoja sinirikko (Saxifraga oppositifolia)
-Alkukesästä kukkivat myös alppiruusut, lapinlemmikit, liekovarpiot, sieliköt, uuvanat, lapinorvokit
-Sielikkö ei tarvitse kasvaakseen kalkkia, kasvaa karuimmilla paikoilla heti puurajan yläpuolella ja kukkii kesäkuussa
-Etelä- ja länsirinteet kukkivat ensin
-Riekonmarjalla on valkoiset kukat, kukkii hyvin varhain, vanhat lehdet vielä tallella ja uudet juuri ja juuri tulleet
-Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) on rauhoitettu, kukkii juhannuksen aikoihin Saanatunturin kupeella portaiden yläosassa. Kalkkikasveja.
-Liekovarpio (Cassiope tetragona), n. 8 cm korkea tunturin yläosissa kuten lapinalppiruusu; lapinalppiruusun seuralaislaji
-Tunturikohokki kasvaa patjamaisena, kukkii juhannuksen tienoilla, lanttopäinen lehti
-Lettopaju, kiiltävät sahalaiset lehdet, pienet ja kiiltävät lehdet molemmilla puolilla (aina edelliset lehdet lehtien tyvessä)
-Kullero (Trollius europaeus), tunturikoivikossa, kukkii kesäkuun lopussa – heinäkuun alussa/puolessävälissä
-Tunturimittarituhojen jälkeen koivikon kasvit saivat lannoituksen
-Lapinorvokki koivikoissa ja puronvarsissa
-Lapinlemmikki ensimmäisiä kevään kukkijoita, ainoa lemmikki täällä, lehtojen kasvi. Voi esiintyä korkeallakin viljavien puronvarsien rannalla
-Valkoyökönlehti on lihansyöjäkasvi, kukkii alkukesästä, siniyökönlehti toinen lihansyöjä, kukkii vähän myöhemmin; erottaminen lehdistä vaikeaa, juurista voi erottaa
-Yökönlehtien lehdistä voi tehdä piimää; putsatut lehdet maitoon ja jääkaappiin
-Karhunruoho
-Keskikesällä kukkii valtaosa lajeista, heinäkuussa. Pohjoisrinteellä myöhemmin tai jos ovat kukkineet jo kylällä niin menkää korkeammalle
-Ruusujuuri kasvaa erittäin kuivilla alueilla, ”Pohjolan ginseng”
Tunturikankaat, karujen vähälumisten paikkojen kukkijoita ovat uuvanat, riekonmarjat, variksenmarjat, sieliköt. Pienet lehdet ja kasvavat patjamaisena
-Uuvana, Diapensia lapponica, kasvaa hyvin hitaasti, hyödyntää omat kuolleet osansa, kasvaa tunturikankailla, pienet lehdet, menee horrokseen kylmäksi yöksi ja aloittaa yhteyttämisen jälleen päivällä
-Riekonmarja, Arctostaphylos alpina, on patjakasvi, hyvä sekamarja
Ravinteikkaat kankaat
-Lapinvuokko kasvaa ravinteikkailla paikoilla ja maaperässä on oltava kalkkia, elokuun lopussa siemenet leviävät lenninhaiventen avulla. Lähistöilta löytyy yleensä lapinalppiruusuja ja liekovarpiota, arnikkia (Arnica angustifolia), kiirunankelloja (rauhoitettu)
-Valkokämmekkä tämän seudun tyyppilajina paljakalla ja alhaalla koivikossa, kalkkikasvi
-Tunturiorhot rauhoitettuja kämmeköitä, vaativat kalkkia, kukkii heinäkuun puolivälin jälkeen, tunturipaljakalla
-Verkkolehtipaju (Salix reticulata) kasvaa erittäin ravinteisilla alueilla, vaatii kalkkia
Varpumaisia lajeja paljakalla ja koivikossa
-Kurjenkanerva, lehdet tasasoukat eli yhtä paksu kauttaaltaan paitsi päästä suippenee, variksenmarjalla kuin karjalanpiirakka
-Mustikanvarret täällä erittäin matalia, vuonna 2012 mustikat kypsiä vasta elokuun lopulla
-Puolukka täällä harvinaisempi mutta ajoittain hyvä sato
-Ketunlieko, kasvaa pystyssä, ei muodosta isoja kasvustoja
-Tunturilieon varret kasvavat maata pitkin ja muodostaa isoja kasvustoja
-Pohjanisotalvikki, nuokkutalvikki
-Ahokissankäpälä (vaaleat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen) ja tunturikissankäpälä (tummat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen), muut kissankäpälät harvinaisempia
-Muualla Suomessa kissankäpälät harvinaistuneet rajusti, täällä erittäin yleisiä
Niittyjen lajisto
-Matalaruohoiset ylempänä, korkearuohoiset alempana esim. puronvarsilla
-Korkearuohostot paljakalla yhtä viljavia kuin lehdot (kullerot, metsäkurjenpolvi, saniaiset, väinönputki)
-Tunturipaju (Salix glauca) on yksi harmaapajuista, samoin pohjanpaju (Salix lapponum) (tunturipajua harmaampi ja kapeammat lehdet)
-Villapajulla (Salix lonata) on leveät lehdet
-Norjanjäkkärät
-Matalaruohoisilla niityillä tunturikatkero (Gentiana nivalis), erittäin kirkkaansiniset kukat, avaa kukat silloin kuin tarpeeksi lämmintä (+10 astetta) , kun pilvistä menee kiinni, kukkii heinäkuussa, kaikkein sinisin luonnonvarainen kasvimme
-Pahta-ailakki (kalkkivaikutteisilla alueilla), tunturikurjenherne (avoin kasvutila, esim. teiden varsilla, ulottuu Kajaaniin asti), punakko (Bartsia alpina), tummanvioletit kukat aina, varret voivat olla vihreitä; lapinkuusio (Pedicularis lapponica); karvakuusio (Pedicularis hirsuta), Saanan takaosissa pohjoisrinteellä, tunturien pohjoisrinteellä; pikkutervakko (Lychnis alpina) kukkii heinäkuun lopussa – elokuun alussa; tummakallioinen, rauhoitettu, Saanajärven alueella
-Mätäsrikko, voi sotkea uuvanaan (uuvanalla vain yksi kukka, mätäsrikko haarova)
Lumenviipymillä; sammalvarpio, närvänä, lumihärkki, lumijäkkärä, jääleinikki, vaivaispaju
-Tarvitsevat lumen suojaa
-Sammalvarpio n. 2,5 cm, punaisessa varressa yksi valkoinen kukka
-Närvänä, lehdykän kärjessä kolme hammasta, seuralaislajina usein vaivaispaju
-Lumijäkkärä n. 3 – 5 cm korkea, kukkii elokuussa
-Lapinnätä, pikkuleinikki
Puron varret ja rannat: tunturipitkäpalko, tunturihorsma (kasvaa maata pitkin, nousee vanhetessaan), lapinlinnunsilmä, purorikko (tunturien yläosista), tähtirikko kukkii loppukesästä, emiö valkoinen tai punainen, kaksi punaista pistettä terälehden tyvellä
-Otasilmäruoho kuivilla paikoilla kalkkialueilla, lehden reunassa pikkimäiset hampaat
-Varputädyke kukkii heinäkuussa
-Yökönlehdet ovat lihansyöjäkasveja, kasvavat alueilla joilla routa liikuttaa maata
-Siniyökönlehden nesteen avulla voi tehdä maidosta viiliä
-Karvayökönlehti kasvaa soilla, esim. Iitossa
-Tunturitädyke, ruohokanukka (mereisyyden indikaattori, mustat kukat, punaiset marjat, valkoiset suojalehdet, marjat ei myrkyllisiä)
-Peuranvirna kukkii keskikesällä, roteva, keltakukkainen hernekasvi, 30 cm korkea
-Ketonoidanlukko matalaruohoisilla niityillä
-Loppukesän kukkijat: kultarikko, kissankello, lääte, kirkiruoho, vilukko, kultarikko (kaksihaarainen emiö, väri voi vaihdella kirkkaanpunaisesta keltaiseen, punaiset harvinaisempia, meren rannassa oransseja), jääleinikki (Saanan pohjoispuolella siellä missä lumilaikut pysyvät pitkään tai kylmän tunturipuron lähellä. Kukinta silloin kun terälehdet valkoisia mutta terälehtien väri muuttuu vähitellen viininpunaiseksi
-Saanan huipulta vähän matkaa alaspäin kartioin merkattua reittiä löytyy jääleinikkejäKilpisjärven seudun kesäinen luonto
Perustietoja alueesta
- Heinäkuu on lämpimin kuukausi, 10,9 astetta, kesäkuu 7,5 astetta, heinäkuu on sateisin kuukausi kuten kaikkialla Suomessa
- Tammikuun keskilämpötila -13,6, helmikuu -12,5
-Lämmin merivirta tuo kosteutta joka kesällä viilentää ja talvella lämmittää; pakkasennätyksiä ei koskaan saada Kilpisjärvellä
-Kasvukauden pituus 100 vrk (Lounais-Suomessa 180 vrk)
-Vuotuinen sademäärä 450 mm mikä on aika vähäinen määrä
- Luoteistuulet mereltä tuovat kosteutta ja sademäärä suurempi jo kuin esim. Muotkatakan toisella puolella
- Kaamos 25.11. – 18.1. (virallisesti 12.1. mutta sen jälkeen ei näy heti tuntureiden yläpuolella)
- yötön yö 22.5. – 22.7.
-1930 –luvulla on ollut paljon lämpimämpää kuin nykyään
-Kaamosaika Kilpiksellä valoisempaa mm. siksi että täällä ei ole havupuita
-Pysyvä lumipeite noin 10.10. – toukokuun loppu
-Pohjoisessa päässä kylää sataa enemmän lunta kuin hotellin puoleisessa päässä
- Toukokuussa sataa vähiten
-Korkeuserot: Kaaresuvanto n. 300 m, Kilpisjärven kylä n. 500 m, Saana 1029; Kilpisjärven kylä ainoa Suomen alppikylä
-Tunturit kuuluvat Kölivuoristoon joka on syntynyt myöhemmin kuin muu Suomen peruskallio; muinaiset merenpohjat tulevat esille; kalkkikivikerros
-Kalkkikivi rapautuu hyvin helposti; kalkkikivivaikutus alarinteellä; kalkkikasveja
-Kalkkikasveilla elää usein erikoisia perhosia, jotka syövät vain tiettyä kasvia
-Pikku-Mallalla kalkkikivivyöhyke matalammalla kuin Saanalla
-Dolomiitti eli kalkkikivi
- Toskalharji – Kilpisjärvi –leikkaus tärkeimmät kalkkikivialueet Suomessa
-Toskalharji, Saana Suomen kalkkituntureita
Arktisten kalkkikasvien esiintyminen:
-Suomessa käsivarren sormenpäät, eteläisessä Norjassa, Skandien reunalla pohjoisessa
Kasveista:
- jääleinikki, rikkileinikki, iturikko, tunturikeulankärki, lapinkynsimö, tunturikynsimö, lumikynsimö, kultakynsimö, liekovarpio, rusonatä, napahärkki ym. kasvit joita vain täällä
-Seuraavilla 1-2 muuta paikkaa: kääpiöpaju, lapinalppiruusu, kehtokatkero, hentokatkero, ruijankissankäpälä ym.
Kasvillisuuden muutos:
-Havumetsä-tunturikoivikko-varpuvaltaiset kankaat, joissa yksittäisiä puita ja pensaita-pääasiassa varpuvaltaisia kankaita-heinäkankaat, lumenviipmät, yhtenäinen kasvillisuuspeite puuttuu, aina seuraavassa kerroksessa edelliseltä – ja seuraavasta - piirteitä – esim. tunturiylänkö ei ole täysin kasvitonta
-Pohjoisboreaalinen – orohemiarktinen – ala-alpiininen – keskialpiininen - yläalpiininen
-Haltitunturi on ainoa, jossa yläalpiininen vyöhyke, muilla tuntureilla ei sitä. Haltilla ei yhtenäistä kasvipeitettä
Muuta:
-Jyrkkä mereisyys-mantereisuus –raja, sään nopeat vaihtelut, golf –virran läheisyys
-Suuret suhteelliset ja absoluuttiset (merenpinnasta mitatut) korkeuserot, suurtunturit
-Nuori kallioperä, jossa kalkkia
-Herkästi haavoittuva luonto (pohjoisuus ja korkeus merenpinnasta rasitteena)
-Lyhyt kasvukausi, ohut humuskerros (jopa vain sentin paksuinen paikoitellen)
-Hapekkaat, vähäravinteiset ja kirkkaat vedet
-Myös kasveilla lisääntymissykli – keräävät lämpösummaa muutaman vuoden, kannanvaihtelut noin viiden vuoden sykli, Pallaksella neljän ja etelässä kolmen vuoden sykleissä
-Saana tunnettu erikoisista perhosistaan
Tunturikoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii)
-Hieskoivun alalaji, eriytyminen omaksi lajikseen kesken
-Geeniainesta vaivaiskoivuista (Betula nana), risteytyy nykyäänkin helposti vaivaiskoivun kanss, risteytymiä mahdollista nähdä; pyöreämpi lehti ja usein punaisia ruska-aikaan – oma laji sitten kun ei enää risteydy
-Vaivaiskoivu kasvaa pohjoisessa mineraalimailla, etelässä soilla
-Punaiset värisävyt ruska-aikaan peräisin vaivaiskoivusta
-Tunturikoivulla tylpät silmut, hieskoivulla terävät, lehdet pyöreämmät tunturikoivulla, myös paksummat kuin hieskoivun lehdet
-Runsaasti lyhytversoja, joissa suurin osa lehdistä, rungot ovat vääriä, harvemmin aivan suoria
-Polykormisia eli monirunkoisia (mantereiset)
-Monokormisia eli yksirunkoisia (mereiset), suoria, paljon korkeampia
-Tunturikoivu muodostaa Fennoskandiassa metsänrajan, muualla havupuut (esim. Siperiassa lehtikuusi)
-Eteläisestä Norjasta Kuolan niemimaalle saakka, Kaninin niemimaalle asti. Myös Grönlannissa ja Islannissa, mutta erinäköisiä kuin mannearalueella
-Tunturikoivu levittäytyi pioneerilajina yli 12 000 vuotta sitten Fennoskandiaan
-Koivikon metsänraja on vaihdellut geologisesta aikakaudesta riippuen; mannerjäätikön eri vaiheiden vaikutus
-n. 1000 vuotta sitten vaikutti 71⁰ N
-Korkeimmillaan metsänraja oli n. 8 500 vuotta sitten, noin 150 m korkeammalla kuin nykyään
-Mantereisilla kausilla mänty oli metsänrajapuuna, n. 6 000 vuotta sitten jolloin mm. Saanan rinteet ja lähitunturit männikön peittämiä
-Tunturikoivun metsänraja on korkeimmillaan Etelä-Norjassa aleten pohjoiseen mentäessä, Ruijassa jopa merenpinnan tasossa (esim. Varangin vuono)
-Paikallisilmasto vaikuttaa siihen miten korkealle metsänraja ulottuu eri puolilla tunturin rinnettä (esim. pohjoisrinteellä Käsivarressa 500 m, etelärinteellä n. 600 metrissä, yksittäisiä koivuja/taimia meillä n. 980 metrissä)
-Tärkeimmät metsänrajaan vaikuttavat ekologiset tekijät ovat valo ja lämpötila
-Tunturikoivu voi kasvaa alemmissa lämpötiloissa ja kosteammassa ilmastossa kuin kuusi ja mänty (siksi sen metsänraja on 150 – 200 m korkeammalla)
-Metsänrajaan vaikuttavat ilmaston lisäksi paikallisesti ihmisen toiminta (polttopuut, karja), hyönteistuhot (tunturimittari), laidunnus (talvella syövät jäkälää, kesällä koivuja ja pajuja), tuuli , maaperätekijät
Tunturikoivikon uusiutumattomuus
-Heikko lisääntymiskyky, siementen itävyys alhainen
-Kesän ilman ja maaperän lämpötila
-Routiminen
-Lumisuojan puute
-Maaperän kosteus/kuivuus –suhde; kosteus/hapekkuus
-Hienojakoisen ravinteikkaan maaperän puute
-Sulkeutunut kasvillisuus
-Porojen laiduntaminen; toisaalta porot rikkovat maaperää ja siten helpottavat tunturikoivun itämistä
-Meren rannassa tuulisuus ja pilvisyys aiheuttavat alhaisia lämpötiloja, taimettuminen estyy
Tunturimittarit
-Elämänkierto; syksyllä perhoset munivat koivuihin, munat talvehtivat koivujen oksistossa, hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia (jollei -37 tai alle pakkasta joka puuttui tänä talvena), hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia, toukat koteloituvat heinäkuussa, aikuiset perhoset kuoriutuvat koteloista syksyllä
-Koteloituvat 2.5 -3 cm pituisina heinäkuun loppupuolella, jäävät karikkeeseen koteloina. Kotelo on noin 1 cm pituinen, ovat kotelossa noin 6 vko ja syyskuun alussa kuoriutuvat
-Tunturikoivut puolustautuvat kemiallisesti, loispistiäiset romahduttavat kantoja
-Rungon tyvien tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravisteltu puusta pois saattaa auttaa
-Tuhovyöhykkeet Saanan rinteillä 2004 (ranta säilyi – välissä tuhoalue – ylempänä ehjä alue); rannan säilymisen selittää pakkanen mutta miksi ylempänä?
-Koivut tekivät uudet lehdet toukkien häviämisen jälkeen heinäkuussa vuonna 2004; uudet lehdet muuttivat väriään ruska-aikaan syyskuun loppuun mennessä!
-Tunturimittareilla loistava suojaväri
-Sammakot, kalat ja pikkulinnut hyötyvät perhosista
-Tunturimittarit talvehtivat munina koivuissa, sini- ja talitiaiset syövät munia
-Tunturimittareilla on loispistiäisiä
-Koivut muodostavat fenoleita, joilla puolustautuvat toukkia vastaan – koivun lehti ei sula niin nopeasti toukan ruuansulatuksessa. Fenoleita kehittyy nopeasti ja koivut ”viestivät” jollain keinoin toisilleen
-Koivujen kuolemiseen tarvittaisiin useampi kesä, jolloin lehdet syödään
-Koivujen tyven tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravistettu pois puusta
Kasvit fenologian mukaan tarkasteltuna
-Ensimmäinen kesäntuoja sinirikko (Saxifraga oppositifolia)
-Alkukesästä kukkivat myös alppiruusut, lapinlemmikit, liekovarpiot, sieliköt, uuvanat, lapinorvokit
-Sielikkö ei tarvitse kasvaakseen kalkkia, kasvaa karuimmilla paikoilla heti puurajan yläpuolella ja kukkii kesäkuussa
-Etelä- ja länsirinteet kukkivat ensin
-Riekonmarjalla on valkoiset kukat, kukkii hyvin varhain, vanhat lehdet vielä tallella ja uudet juuri ja juuri tulleet
-Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) on rauhoitettu, kukkii juhannuksen aikoihin Saanatunturin kupeella portaiden yläosassa. Kalkkikasveja.
-Liekovarpio (Cassiope tetragona), n. 8 cm korkea tunturin yläosissa kuten lapinalppiruusu; lapinalppiruusun seuralaislaji
-Tunturikohokki kasvaa patjamaisena, kukkii juhannuksen tienoilla, lanttopäinen lehti
-Lettopaju, kiiltävät sahalaiset lehdet, pienet ja kiiltävät lehdet molemmilla puolilla (aina edelliset lehdet lehtien tyvessä)
-Kullero (Trollius europaeus), tunturikoivikossa, kukkii kesäkuun lopussa – heinäkuun alussa/puolessävälissä
-Tunturimittarituhojen jälkeen koivikon kasvit saivat lannoituksen
-Lapinorvokki koivikoissa ja puronvarsissa
-Lapinlemmikki ensimmäisiä kevään kukkijoita, ainoa lemmikki täällä, lehtojen kasvi. Voi esiintyä korkeallakin viljavien puronvarsien rannalla
-Valkoyökönlehti on lihansyöjäkasvi, kukkii alkukesästä, siniyökönlehti toinen lihansyöjä, kukkii vähän myöhemmin; erottaminen lehdistä vaikeaa, juurista voi erottaa
-Yökönlehtien lehdistä voi tehdä piimää; putsatut lehdet maitoon ja jääkaappiin
-Karhunruoho
-Keskikesällä kukkii valtaosa lajeista, heinäkuussa. Pohjoisrinteellä myöhemmin tai jos ovat kukkineet jo kylällä niin menkää korkeammalle
-Ruusujuuri kasvaa erittäin kuivilla alueilla, ”Pohjolan ginseng”
Tunturikankaat, karujen vähälumisten paikkojen kukkijoita ovat uuvanat, riekonmarjat, variksenmarjat, sieliköt. Pienet lehdet ja kasvavat patjamaisena
-Uuvana, Diapensia lapponica, kasvaa hyvin hitaasti, hyödyntää omat kuolleet osansa, kasvaa tunturikankailla, pienet lehdet, menee horrokseen kylmäksi yöksi ja aloittaa yhteyttämisen jälleen päivällä
-Riekonmarja, Arctostaphylos alpina, on patjakasvi, hyvä sekamarja
Ravinteikkaat kankaat
-Lapinvuokko kasvaa ravinteikkailla paikoilla ja maaperässä on oltava kalkkia, elokuun lopussa siemenet leviävät lenninhaiventen avulla. Lähistöilta löytyy yleensä lapinalppiruusuja ja liekovarpiota, arnikkia (Arnica angustifolia), kiirunankelloja (rauhoitettu)
-Valkokämmekkä tämän seudun tyyppilajina paljakalla ja alhaalla koivikossa, kalkkikasvi
-Tunturiorhot rauhoitettuja kämmeköitä, vaativat kalkkia, kukkii heinäkuun puolivälin jälkeen, tunturipaljakalla
-Verkkolehtipaju (Salix reticulata) kasvaa erittäin ravinteisilla alueilla, vaatii kalkkia
Varpumaisia lajeja paljakalla ja koivikossa
-Kurjenkanerva, lehdet tasasoukat eli yhtä paksu kauttaaltaan paitsi päästä suippenee, variksenmarjalla kuin karjalanpiirakka
-Mustikanvarret täällä erittäin matalia, vuonna 2012 mustikat kypsiä vasta elokuun lopulla
-Puolukka täällä harvinaisempi mutta ajoittain hyvä sato
-Ketunlieko, kasvaa pystyssä, ei muodosta isoja kasvustoja
-Tunturilieon varret kasvavat maata pitkin ja muodostaa isoja kasvustoja
-Pohjanisotalvikki, nuokkutalvikki
-Ahokissankäpälä (vaaleat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen) ja tunturikissankäpälä (tummat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen), muut kissankäpälät harvinaisempia
-Muualla Suomessa kissankäpälät harvinaistuneet rajusti, täällä erittäin yleisiä
Niittyjen lajisto
-Matalaruohoiset ylempänä, korkearuohoiset alempana esim. puronvarsilla
-Korkearuohostot paljakalla yhtä viljavia kuin lehdot (kullerot, metsäkurjenpolvi, saniaiset, väinönputki)
-Tunturipaju (Salix glauca) on yksi harmaapajuista, samoin pohjanpaju (Salix lapponum) (tunturipajua harmaampi ja kapeammat lehdet)
-Villapajulla (Salix lonata) on leveät lehdet
-Norjanjäkkärät
-Matalaruohoisilla niityillä tunturikatkero (Gentiana nivalis), erittäin kirkkaansiniset kukat, avaa kukat silloin kuin tarpeeksi lämmintä (+10 astetta) , kun pilvistä menee kiinni, kukkii heinäkuussa, kaikkein sinisin luonnonvarainen kasvimme
-Pahta-ailakki (kalkkivaikutteisilla alueilla), tunturikurjenherne (avoin kasvutila, esim. teiden varsilla, ulottuu Kajaaniin asti), punakko (Bartsia alpina), tummanvioletit kukat aina, varret voivat olla vihreitä; lapinkuusio (Pedicularis lapponica); karvakuusio (Pedicularis hirsuta), Saanan takaosissa pohjoisrinteellä, tunturien pohjoisrinteellä; pikkutervakko (Lychnis alpina) kukkii heinäkuun lopussa – elokuun alussa; tummakallioinen, rauhoitettu, Saanajärven alueella
-Mätäsrikko, voi sotkea uuvanaan (uuvanalla vain yksi kukka, mätäsrikko haarova)
Lumenviipymillä; sammalvarpio, närvänä, lumihärkki, lumijäkkärä, jääleinikki, vaivaispaju
-Tarvitsevat lumen suojaa
-Sammalvarpio n. 2,5 cm, punaisessa varressa yksi valkoinen kukka
-Närvänä, lehdykän kärjessä kolme hammasta, seuralaislajina usein vaivaispaju
-Lumijäkkärä n. 3 – 5 cm korkea, kukkii elokuussa
-Lapinnätä, pikkuleinikki
Puron varret ja rannat: tunturipitkäpalko, tunturihorsma (kasvaa maata pitkin, nousee vanhetessaan), lapinlinnunsilmä, purorikko (tunturien yläosista), tähtirikko kukkii loppukesästä, emiö valkoinen tai punainen, kaksi punaista pistettä terälehden tyvellä
-Otasilmäruoho kuivilla paikoilla kalkkialueilla, lehden reunassa pikkimäiset hampaat
-Varputädyke kukkii heinäkuussa
-Yökönlehdet ovat lihansyöjäkasveja, kasvavat alueilla joilla routa liikuttaa maata
-Siniyökönlehden nesteen avulla voi tehdä maidosta viiliä
-Karvayökönlehti kasvaa soilla, esim. Iitossa
-Tunturitädyke, ruohokanukka (mereisyyden indikaattori, mustat kukat, punaiset marjat, valkoiset suojalehdet, marjat ei myrkyllisiä)
-Peuranvirna kukkii keskikesällä, roteva, keltakukkainen hernekasvi, 30 cm korkea
-Ketonoidanlukko matalaruohoisilla niityillä
-Loppukesän kukkijat: kultarikko, kissankello, lääte, kirkiruoho, vilukko, kultarikko (kaksihaarainen emiö, väri voi vaihdella kirkkaanpunaisesta keltaiseen, punaiset harvinaisempia, meren rannassa oransseja), jääleinikki (Saanan pohjoispuolella siellä missä lumilaikut pysyvät pitkään tai kylmän tunturipuron lähellä. Kukinta silloin kun terälehdet valkoisia mutta terälehtien väri muuttuu vähitellen viininpunaiseksi
-Saanan huipulta vähän matkaa alaspäin kartioin merkattua reittiä löytyy jääleinikkejäKilpisjärven seudun kesäinen luonto
Perustietoja alueesta
- Heinäkuu on lämpimin kuukausi, 10,9 astetta, kesäkuu 7,5 astetta, heinäkuu on sateisin kuukausi kuten kaikkialla Suomessa
- Tammikuun keskilämpötila -13,6, helmikuu -12,5
-Lämmin merivirta tuo kosteutta joka kesällä viilentää ja talvella lämmittää; pakkasennätyksiä ei koskaan saada Kilpisjärvellä
-Kasvukauden pituus 100 vrk (Lounais-Suomessa 180 vrk)
-Vuotuinen sademäärä 450 mm mikä on aika vähäinen määrä
- Luoteistuulet mereltä tuovat kosteutta ja sademäärä suurempi jo kuin esim. Muotkatakan toisella puolella
- Kaamos 25.11. – 18.1. (virallisesti 12.1. mutta sen jälkeen ei näy heti tuntureiden yläpuolella)
- yötön yö 22.5. – 22.7.
-1930 –luvulla on ollut paljon lämpimämpää kuin nykyään
-Kaamosaika Kilpiksellä valoisempaa mm. siksi että täällä ei ole havupuita
-Pysyvä lumipeite noin 10.10. – toukokuun loppu
-Pohjoisessa päässä kylää sataa enemmän lunta kuin hotellin puoleisessa päässä
- Toukokuussa sataa vähiten
-Korkeuserot: Kaaresuvanto n. 300 m, Kilpisjärven kylä n. 500 m, Saana 1029; Kilpisjärven kylä ainoa Suomen alppikylä
-Tunturit kuuluvat Kölivuoristoon joka on syntynyt myöhemmin kuin muu Suomen peruskallio; muinaiset merenpohjat tulevat esille; kalkkikivikerros
-Kalkkikivi rapautuu hyvin helposti; kalkkikivivaikutus alarinteellä; kalkkikasveja
-Kalkkikasveilla elää usein erikoisia perhosia, jotka syövät vain tiettyä kasvia
-Pikku-Mallalla kalkkikivivyöhyke matalammalla kuin Saanalla
-Dolomiitti eli kalkkikivi
- Toskalharji – Kilpisjärvi –leikkaus tärkeimmät kalkkikivialueet Suomessa
-Toskalharji, Saana Suomen kalkkituntureita
Arktisten kalkkikasvien esiintyminen:
-Suomessa käsivarren sormenpäät, eteläisessä Norjassa, Skandien reunalla pohjoisessa
Kasveista:
- jääleinikki, rikkileinikki, iturikko, tunturikeulankärki, lapinkynsimö, tunturikynsimö, lumikynsimö, kultakynsimö, liekovarpio, rusonatä, napahärkki ym. kasvit joita vain täällä
-Seuraavilla 1-2 muuta paikkaa: kääpiöpaju, lapinalppiruusu, kehtokatkero, hentokatkero, ruijankissankäpälä ym.
Kasvillisuuden muutos:
-Havumetsä-tunturikoivikko-varpuvaltaiset kankaat, joissa yksittäisiä puita ja pensaita-pääasiassa varpuvaltaisia kankaita-heinäkankaat, lumenviipmät, yhtenäinen kasvillisuuspeite puuttuu, aina seuraavassa kerroksessa edelliseltä – ja seuraavasta - piirteitä – esim. tunturiylänkö ei ole täysin kasvitonta
-Pohjoisboreaalinen – orohemiarktinen – ala-alpiininen – keskialpiininen - yläalpiininen
-Haltitunturi on ainoa, jossa yläalpiininen vyöhyke, muilla tuntureilla ei sitä. Haltilla ei yhtenäistä kasvipeitettä
Muuta:
-Jyrkkä mereisyys-mantereisuus –raja, sään nopeat vaihtelut, golf –virran läheisyys
-Suuret suhteelliset ja absoluuttiset (merenpinnasta mitatut) korkeuserot, suurtunturit
-Nuori kallioperä, jossa kalkkia
-Herkästi haavoittuva luonto (pohjoisuus ja korkeus merenpinnasta rasitteena)
-Lyhyt kasvukausi, ohut humuskerros (jopa vain sentin paksuinen paikoitellen)
-Hapekkaat, vähäravinteiset ja kirkkaat vedet
-Myös kasveilla lisääntymissykli – keräävät lämpösummaa muutaman vuoden, kannanvaihtelut noin viiden vuoden sykli, Pallaksella neljän ja etelässä kolmen vuoden sykleissä
-Saana tunnettu erikoisista perhosistaan
Tunturikoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii)
-Hieskoivun alalaji, eriytyminen omaksi lajikseen kesken
-Geeniainesta vaivaiskoivuista (Betula nana), risteytyy nykyäänkin helposti vaivaiskoivun kanss, risteytymiä mahdollista nähdä; pyöreämpi lehti ja usein punaisia ruska-aikaan – oma laji sitten kun ei enää risteydy
-Vaivaiskoivu kasvaa pohjoisessa mineraalimailla, etelässä soilla
-Punaiset värisävyt ruska-aikaan peräisin vaivaiskoivusta
-Tunturikoivulla tylpät silmut, hieskoivulla terävät, lehdet pyöreämmät tunturikoivulla, myös paksummat kuin hieskoivun lehdet
-Runsaasti lyhytversoja, joissa suurin osa lehdistä, rungot ovat vääriä, harvemmin aivan suoria
-Polykormisia eli monirunkoisia (mantereiset)
-Monokormisia eli yksirunkoisia (mereiset), suoria, paljon korkeampia
-Tunturikoivu muodostaa Fennoskandiassa metsänrajan, muualla havupuut (esim. Siperiassa lehtikuusi)
-Eteläisestä Norjasta Kuolan niemimaalle saakka, Kaninin niemimaalle asti. Myös Grönlannissa ja Islannissa, mutta erinäköisiä kuin mannearalueella
-Tunturikoivu levittäytyi pioneerilajina yli 12 000 vuotta sitten Fennoskandiaan
-Koivikon metsänraja on vaihdellut geologisesta aikakaudesta riippuen; mannerjäätikön eri vaiheiden vaikutus
-n. 1000 vuotta sitten vaikutti 71⁰ N
-Korkeimmillaan metsänraja oli n. 8 500 vuotta sitten, noin 150 m korkeammalla kuin nykyään
-Mantereisilla kausilla mänty oli metsänrajapuuna, n. 6 000 vuotta sitten jolloin mm. Saanan rinteet ja lähitunturit männikön peittämiä
-Tunturikoivun metsänraja on korkeimmillaan Etelä-Norjassa aleten pohjoiseen mentäessä, Ruijassa jopa merenpinnan tasossa (esim. Varangin vuono)
-Paikallisilmasto vaikuttaa siihen miten korkealle metsänraja ulottuu eri puolilla tunturin rinnettä (esim. pohjoisrinteellä Käsivarressa 500 m, etelärinteellä n. 600 metrissä, yksittäisiä koivuja/taimia meillä n. 980 metrissä)
-Tärkeimmät metsänrajaan vaikuttavat ekologiset tekijät ovat valo ja lämpötila
-Tunturikoivu voi kasvaa alemmissa lämpötiloissa ja kosteammassa ilmastossa kuin kuusi ja mänty (siksi sen metsänraja on 150 – 200 m korkeammalla)
-Metsänrajaan vaikuttavat ilmaston lisäksi paikallisesti ihmisen toiminta (polttopuut, karja), hyönteistuhot (tunturimittari), laidunnus (talvella syövät jäkälää, kesällä koivuja ja pajuja), tuuli , maaperätekijät
Tunturikoivikon uusiutumattomuus
-Heikko lisääntymiskyky, siementen itävyys alhainen
-Kesän ilman ja maaperän lämpötila
-Routiminen
-Lumisuojan puute
-Maaperän kosteus/kuivuus –suhde; kosteus/hapekkuus
-Hienojakoisen ravinteikkaan maaperän puute
-Sulkeutunut kasvillisuus
-Porojen laiduntaminen; toisaalta porot rikkovat maaperää ja siten helpottavat tunturikoivun itämistä
-Meren rannassa tuulisuus ja pilvisyys aiheuttavat alhaisia lämpötiloja, taimettuminen estyy
Tunturimittarit
-Elämänkierto; syksyllä perhoset munivat koivuihin, munat talvehtivat koivujen oksistossa, hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia (jollei -37 tai alle pakkasta joka puuttui tänä talvena), hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia, toukat koteloituvat heinäkuussa, aikuiset perhoset kuoriutuvat koteloista syksyllä
-Koteloituvat 2.5 -3 cm pituisina heinäkuun loppupuolella, jäävät karikkeeseen koteloina. Kotelo on noin 1 cm pituinen, ovat kotelossa noin 6 vko ja syyskuun alussa kuoriutuvat
-Tunturikoivut puolustautuvat kemiallisesti, loispistiäiset romahduttavat kantoja
-Rungon tyvien tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravisteltu puusta pois saattaa auttaa
-Tuhovyöhykkeet Saanan rinteillä 2004 (ranta säilyi – välissä tuhoalue – ylempänä ehjä alue); rannan säilymisen selittää pakkanen mutta miksi ylempänä?
-Koivut tekivät uudet lehdet toukkien häviämisen jälkeen heinäkuussa vuonna 2004; uudet lehdet muuttivat väriään ruska-aikaan syyskuun loppuun mennessä!
-Tunturimittareilla loistava suojaväri
-Sammakot, kalat ja pikkulinnut hyötyvät perhosista
-Tunturimittarit talvehtivat munina koivuissa, sini- ja talitiaiset syövät munia
-Tunturimittareilla on loispistiäisiä
-Koivut muodostavat fenoleita, joilla puolustautuvat toukkia vastaan – koivun lehti ei sula niin nopeasti toukan ruuansulatuksessa. Fenoleita kehittyy nopeasti ja koivut ”viestivät” jollain keinoin toisilleen
-Koivujen kuolemiseen tarvittaisiin useampi kesä, jolloin lehdet syödään
-Koivujen tyven tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravistettu pois puusta
Kasvit fenologian mukaan tarkasteltuna
-Ensimmäinen kesäntuoja sinirikko (Saxifraga oppositifolia)
-Alkukesästä kukkivat myös alppiruusut, lapinlemmikit, liekovarpiot, sieliköt, uuvanat, lapinorvokit
-Sielikkö ei tarvitse kasvaakseen kalkkia, kasvaa karuimmilla paikoilla heti puurajan yläpuolella ja kukkii kesäkuussa
-Etelä- ja länsirinteet kukkivat ensin
-Riekonmarjalla on valkoiset kukat, kukkii hyvin varhain, vanhat lehdet vielä tallella ja uudet juuri ja juuri tulleet
-Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) on rauhoitettu, kukkii juhannuksen aikoihin Saanatunturin kupeella portaiden yläosassa. Kalkkikasveja.
-Liekovarpio (Cassiope tetragona), n. 8 cm korkea tunturin yläosissa kuten lapinalppiruusu; lapinalppiruusun seuralaislaji
-Tunturikohokki kasvaa patjamaisena, kukkii juhannuksen tienoilla, lanttopäinen lehti
-Lettopaju, kiiltävät sahalaiset lehdet, pienet ja kiiltävät lehdet molemmilla puolilla (aina edelliset lehdet lehtien tyvessä)
-Kullero (Trollius europaeus), tunturikoivikossa, kukkii kesäkuun lopussa – heinäkuun alussa/puolessävälissä
-Tunturimittarituhojen jälkeen koivikon kasvit saivat lannoituksen
-Lapinorvokki koivikoissa ja puronvarsissa
-Lapinlemmikki ensimmäisiä kevään kukkijoita, ainoa lemmikki täällä, lehtojen kasvi. Voi esiintyä korkeallakin viljavien puronvarsien rannalla
-Valkoyökönlehti on lihansyöjäkasvi, kukkii alkukesästä, siniyökönlehti toinen lihansyöjä, kukkii vähän myöhemmin; erottaminen lehdistä vaikeaa, juurista voi erottaa
-Yökönlehtien lehdistä voi tehdä piimää; putsatut lehdet maitoon ja jääkaappiin
-Karhunruoho
-Keskikesällä kukkii valtaosa lajeista, heinäkuussa. Pohjoisrinteellä myöhemmin tai jos ovat kukkineet jo kylällä niin menkää korkeammalle
-Ruusujuuri kasvaa erittäin kuivilla alueilla, ”Pohjolan ginseng”
Tunturikankaat, karujen vähälumisten paikkojen kukkijoita ovat uuvanat, riekonmarjat, variksenmarjat, sieliköt. Pienet lehdet ja kasvavat patjamaisena
-Uuvana, Diapensia lapponica, kasvaa hyvin hitaasti, hyödyntää omat kuolleet osansa, kasvaa tunturikankailla, pienet lehdet, menee horrokseen kylmäksi yöksi ja aloittaa yhteyttämisen jälleen päivällä
-Riekonmarja, Arctostaphylos alpina, on patjakasvi, hyvä sekamarja
Ravinteikkaat kankaat
-Lapinvuokko kasvaa ravinteikkailla paikoilla ja maaperässä on oltava kalkkia, elokuun lopussa siemenet leviävät lenninhaiventen avulla. Lähistöilta löytyy yleensä lapinalppiruusuja ja liekovarpiota, arnikkia (Arnica angustifolia), kiirunankelloja (rauhoitettu)
-Valkokämmekkä tämän seudun tyyppilajina paljakalla ja alhaalla koivikossa, kalkkikasvi
-Tunturiorhot rauhoitettuja kämmeköitä, vaativat kalkkia, kukkii heinäkuun puolivälin jälkeen, tunturipaljakalla
-Verkkolehtipaju (Salix reticulata) kasvaa erittäin ravinteisilla alueilla, vaatii kalkkia
Varpumaisia lajeja paljakalla ja koivikossa
-Kurjenkanerva, lehdet tasasoukat eli yhtä paksu kauttaaltaan paitsi päästä suippenee, variksenmarjalla kuin karjalanpiirakka
-Mustikanvarret täällä erittäin matalia, vuonna 2012 mustikat kypsiä vasta elokuun lopulla
-Puolukka täällä harvinaisempi mutta ajoittain hyvä sato
-Ketunlieko, kasvaa pystyssä, ei muodosta isoja kasvustoja
-Tunturilieon varret kasvavat maata pitkin ja muodostaa isoja kasvustoja
-Pohjanisotalvikki, nuokkutalvikki
-Ahokissankäpälä (vaaleat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen) ja tunturikissankäpälä (tummat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen), muut kissankäpälät harvinaisempia
-Muualla Suomessa kissankäpälät harvinaistuneet rajusti, täällä erittäin yleisiä
Niittyjen lajisto
-Matalaruohoiset ylempänä, korkearuohoiset alempana esim. puronvarsilla
-Korkearuohostot paljakalla yhtä viljavia kuin lehdot (kullerot, metsäkurjenpolvi, saniaiset, väinönputki)
-Tunturipaju (Salix glauca) on yksi harmaapajuista, samoin pohjanpaju (Salix lapponum) (tunturipajua harmaampi ja kapeammat lehdet)
-Villapajulla (Salix lonata) on leveät lehdet
-Norjanjäkkärät
-Matalaruohoisilla niityillä tunturikatkero (Gentiana nivalis), erittäin kirkkaansiniset kukat, avaa kukat silloin kuin tarpeeksi lämmintä (+10 astetta) , kun pilvistä menee kiinni, kukkii heinäkuussa, kaikkein sinisin luonnonvarainen kasvimme
-Pahta-ailakki (kalkkivaikutteisilla alueilla), tunturikurjenherne (avoin kasvutila, esim. teiden varsilla, ulottuu Kajaaniin asti), punakko (Bartsia alpina), tummanvioletit kukat aina, varret voivat olla vihreitä; lapinkuusio (Pedicularis lapponica); karvakuusio (Pedicularis hirsuta), Saanan takaosissa pohjoisrinteellä, tunturien pohjoisrinteellä; pikkutervakko (Lychnis alpina) kukkii heinäkuun lopussa – elokuun alussa; tummakallioinen, rauhoitettu, Saanajärven alueella
-Mätäsrikko, voi sotkea uuvanaan (uuvanalla vain yksi kukka, mätäsrikko haarova)
Lumenviipymillä; sammalvarpio, närvänä, lumihärkki, lumijäkkärä, jääleinikki, vaivaispaju
-Tarvitsevat lumen suojaa
-Sammalvarpio n. 2,5 cm, punaisessa varressa yksi valkoinen kukka
-Närvänä, lehdykän kärjessä kolme hammasta, seuralaislajina usein vaivaispaju
-Lumijäkkärä n. 3 – 5 cm korkea, kukkii elokuussa
-Lapinnätä, pikkuleinikki
Puron varret ja rannat: tunturipitkäpalko, tunturihorsma (kasvaa maata pitkin, nousee vanhetessaan), lapinlinnunsilmä, purorikko (tunturien yläosista), tähtirikko kukkii loppukesästä, emiö valkoinen tai punainen, kaksi punaista pistettä terälehden tyvellä
-Otasilmäruoho kuivilla paikoilla kalkkialueilla, lehden reunassa pikkimäiset hampaat
-Varputädyke kukkii heinäkuussa
-Yökönlehdet ovat lihansyöjäkasveja, kasvavat alueilla joilla routa liikuttaa maata
-Siniyökönlehden nesteen avulla voi tehdä maidosta viiliä
-Karvayökönlehti kasvaa soilla, esim. Iitossa
-Tunturitädyke, ruohokanukka (mereisyyden indikaattori, mustat kukat, punaiset marjat, valkoiset suojalehdet, marjat ei myrkyllisiä)
-Peuranvirna kukkii keskikesällä, roteva, keltakukkainen hernekasvi, 30 cm korkea
-Ketonoidanlukko matalaruohoisilla niityillä
-Loppukesän kukkijat: kultarikko, kissankello, lääte, kirkiruoho, vilukko, kultarikko (kaksihaarainen emiö, väri voi vaihdella kirkkaanpunaisesta keltaiseen, punaiset harvinaisempia, meren rannassa oransseja), jääleinikki (Saanan pohjoispuolella siellä missä lumilaikut pysyvät pitkään tai kylmän tunturipuron lähellä. Kukinta silloin kun terälehdet valkoisia mutta terälehtien väri muuttuu vähitellen viininpunaiseksi
-Saanan huipulta vähän matkaa alaspäin kartioin merkattua reittiä löytyy jääleinikkejäKilpisjärven seudun kesäinen luonto
Perustietoja alueesta
- Heinäkuu on lämpimin kuukausi, 10,9 astetta, kesäkuu 7,5 astetta, heinäkuu on sateisin kuukausi kuten kaikkialla Suomessa
- Tammikuun keskilämpötila -13,6, helmikuu -12,5
-Lämmin merivirta tuo kosteutta joka kesällä viilentää ja talvella lämmittää; pakkasennätyksiä ei koskaan saada Kilpisjärvellä
-Kasvukauden pituus 100 vrk (Lounais-Suomessa 180 vrk)
-Vuotuinen sademäärä 450 mm mikä on aika vähäinen määrä
- Luoteistuulet mereltä tuovat kosteutta ja sademäärä suurempi jo kuin esim. Muotkatakan toisella puolella
- Kaamos 25.11. – 18.1. (virallisesti 12.1. mutta sen jälkeen ei näy heti tuntureiden yläpuolella)
- yötön yö 22.5. – 22.7.
-1930 –luvulla on ollut paljon lämpimämpää kuin nykyään
-Kaamosaika Kilpiksellä valoisempaa mm. siksi että täällä ei ole havupuita
-Pysyvä lumipeite noin 10.10. – toukokuun loppu
-Pohjoisessa päässä kylää sataa enemmän lunta kuin hotellin puoleisessa päässä
- Toukokuussa sataa vähiten
-Korkeuserot: Kaaresuvanto n. 300 m, Kilpisjärven kylä n. 500 m, Saana 1029; Kilpisjärven kylä ainoa Suomen alppikylä
-Tunturit kuuluvat Kölivuoristoon joka on syntynyt myöhemmin kuin muu Suomen peruskallio; muinaiset merenpohjat tulevat esille; kalkkikivikerros
-Kalkkikivi rapautuu hyvin helposti; kalkkikivivaikutus alarinteellä; kalkkikasveja
-Kalkkikasveilla elää usein erikoisia perhosia, jotka syövät vain tiettyä kasvia
-Pikku-Mallalla kalkkikivivyöhyke matalammalla kuin Saanalla
-Dolomiitti eli kalkkikivi
- Toskalharji – Kilpisjärvi –leikkaus tärkeimmät kalkkikivialueet Suomessa
-Toskalharji, Saana Suomen kalkkituntureita
Arktisten kalkkikasvien esiintyminen:
-Suomessa käsivarren sormenpäät, eteläisessä Norjassa, Skandien reunalla pohjoisessa
Kasveista:
- jääleinikki, rikkileinikki, iturikko, tunturikeulankärki, lapinkynsimö, tunturikynsimö, lumikynsimö, kultakynsimö, liekovarpio, rusonatä, napahärkki ym. kasvit joita vain täällä
-Seuraavilla 1-2 muuta paikkaa: kääpiöpaju, lapinalppiruusu, kehtokatkero, hentokatkero, ruijankissankäpälä ym.
Kasvillisuuden muutos:
-Havumetsä-tunturikoivikko-varpuvaltaiset kankaat, joissa yksittäisiä puita ja pensaita-pääasiassa varpuvaltaisia kankaita-heinäkankaat, lumenviipmät, yhtenäinen kasvillisuuspeite puuttuu, aina seuraavassa kerroksessa edelliseltä – ja seuraavasta - piirteitä – esim. tunturiylänkö ei ole täysin kasvitonta
-Pohjoisboreaalinen – orohemiarktinen – ala-alpiininen – keskialpiininen - yläalpiininen
-Haltitunturi on ainoa, jossa yläalpiininen vyöhyke, muilla tuntureilla ei sitä. Haltilla ei yhtenäistä kasvipeitettä
Muuta:
-Jyrkkä mereisyys-mantereisuus –raja, sään nopeat vaihtelut, golf –virran läheisyys
-Suuret suhteelliset ja absoluuttiset (merenpinnasta mitatut) korkeuserot, suurtunturit
-Nuori kallioperä, jossa kalkkia
-Herkästi haavoittuva luonto (pohjoisuus ja korkeus merenpinnasta rasitteena)
-Lyhyt kasvukausi, ohut humuskerros (jopa vain sentin paksuinen paikoitellen)
-Hapekkaat, vähäravinteiset ja kirkkaat vedet
-Myös kasveilla lisääntymissykli – keräävät lämpösummaa muutaman vuoden, kannanvaihtelut noin viiden vuoden sykli, Pallaksella neljän ja etelässä kolmen vuoden sykleissä
-Saana tunnettu erikoisista perhosistaan
Tunturikoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii)
-Hieskoivun alalaji, eriytyminen omaksi lajikseen kesken
-Geeniainesta vaivaiskoivuista (Betula nana), risteytyy nykyäänkin helposti vaivaiskoivun kanss, risteytymiä mahdollista nähdä; pyöreämpi lehti ja usein punaisia ruska-aikaan – oma laji sitten kun ei enää risteydy
-Vaivaiskoivu kasvaa pohjoisessa mineraalimailla, etelässä soilla
-Punaiset värisävyt ruska-aikaan peräisin vaivaiskoivusta
-Tunturikoivulla tylpät silmut, hieskoivulla terävät, lehdet pyöreämmät tunturikoivulla, myös paksummat kuin hieskoivun lehdet
-Runsaasti lyhytversoja, joissa suurin osa lehdistä, rungot ovat vääriä, harvemmin aivan suoria
-Polykormisia eli monirunkoisia (mantereiset)
-Monokormisia eli yksirunkoisia (mereiset), suoria, paljon korkeampia
-Tunturikoivu muodostaa Fennoskandiassa metsänrajan, muualla havupuut (esim. Siperiassa lehtikuusi)
-Eteläisestä Norjasta Kuolan niemimaalle saakka, Kaninin niemimaalle asti. Myös Grönlannissa ja Islannissa, mutta erinäköisiä kuin mannearalueella
-Tunturikoivu levittäytyi pioneerilajina yli 12 000 vuotta sitten Fennoskandiaan
-Koivikon metsänraja on vaihdellut geologisesta aikakaudesta riippuen; mannerjäätikön eri vaiheiden vaikutus
-n. 1000 vuotta sitten vaikutti 71⁰ N
-Korkeimmillaan metsänraja oli n. 8 500 vuotta sitten, noin 150 m korkeammalla kuin nykyään
-Mantereisilla kausilla mänty oli metsänrajapuuna, n. 6 000 vuotta sitten jolloin mm. Saanan rinteet ja lähitunturit männikön peittämiä
-Tunturikoivun metsänraja on korkeimmillaan Etelä-Norjassa aleten pohjoiseen mentäessä, Ruijassa jopa merenpinnan tasossa (esim. Varangin vuono)
-Paikallisilmasto vaikuttaa siihen miten korkealle metsänraja ulottuu eri puolilla tunturin rinnettä (esim. pohjoisrinteellä Käsivarressa 500 m, etelärinteellä n. 600 metrissä, yksittäisiä koivuja/taimia meillä n. 980 metrissä)
-Tärkeimmät metsänrajaan vaikuttavat ekologiset tekijät ovat valo ja lämpötila
-Tunturikoivu voi kasvaa alemmissa lämpötiloissa ja kosteammassa ilmastossa kuin kuusi ja mänty (siksi sen metsänraja on 150 – 200 m korkeammalla)
-Metsänrajaan vaikuttavat ilmaston lisäksi paikallisesti ihmisen toiminta (polttopuut, karja), hyönteistuhot (tunturimittari), laidunnus (talvella syövät jäkälää, kesällä koivuja ja pajuja), tuuli , maaperätekijät
Tunturikoivikon uusiutumattomuus
-Heikko lisääntymiskyky, siementen itävyys alhainen
-Kesän ilman ja maaperän lämpötila
-Routiminen
-Lumisuojan puute
-Maaperän kosteus/kuivuus –suhde; kosteus/hapekkuus
-Hienojakoisen ravinteikkaan maaperän puute
-Sulkeutunut kasvillisuus
-Porojen laiduntaminen; toisaalta porot rikkovat maaperää ja siten helpottavat tunturikoivun itämistä
-Meren rannassa tuulisuus ja pilvisyys aiheuttavat alhaisia lämpötiloja, taimettuminen estyy
Tunturimittarit
-Elämänkierto; syksyllä perhoset munivat koivuihin, munat talvehtivat koivujen oksistossa, hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia (jollei -37 tai alle pakkasta joka puuttui tänä talvena), hiirenkorvien puhjetessa munista kuoriutuu toukkia, toukat koteloituvat heinäkuussa, aikuiset perhoset kuoriutuvat koteloista syksyllä
-Koteloituvat 2.5 -3 cm pituisina heinäkuun loppupuolella, jäävät karikkeeseen koteloina. Kotelo on noin 1 cm pituinen, ovat kotelossa noin 6 vko ja syyskuun alussa kuoriutuvat
-Tunturikoivut puolustautuvat kemiallisesti, loispistiäiset romahduttavat kantoja
-Rungon tyvien tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravisteltu puusta pois saattaa auttaa
-Tuhovyöhykkeet Saanan rinteillä 2004 (ranta säilyi – välissä tuhoalue – ylempänä ehjä alue); rannan säilymisen selittää pakkanen mutta miksi ylempänä?
-Koivut tekivät uudet lehdet toukkien häviämisen jälkeen heinäkuussa vuonna 2004; uudet lehdet muuttivat väriään ruska-aikaan syyskuun loppuun mennessä!
-Tunturimittareilla loistava suojaväri
-Sammakot, kalat ja pikkulinnut hyötyvät perhosista
-Tunturimittarit talvehtivat munina koivuissa, sini- ja talitiaiset syövät munia
-Tunturimittareilla on loispistiäisiä
-Koivut muodostavat fenoleita, joilla puolustautuvat toukkia vastaan – koivun lehti ei sula niin nopeasti toukan ruuansulatuksessa. Fenoleita kehittyy nopeasti ja koivut ”viestivät” jollain keinoin toisilleen
-Koivujen kuolemiseen tarvittaisiin useampi kesä, jolloin lehdet syödään
-Koivujen tyven tervaaminen sen jälkeen kun toukat on ravistettu pois puusta
Kasvit fenologian mukaan tarkasteltuna
-Ensimmäinen kesäntuoja sinirikko (Saxifraga oppositifolia)
-Alkukesästä kukkivat myös alppiruusut, lapinlemmikit, liekovarpiot, sieliköt, uuvanat, lapinorvokit
-Sielikkö ei tarvitse kasvaakseen kalkkia, kasvaa karuimmilla paikoilla heti puurajan yläpuolella ja kukkii kesäkuussa
-Etelä- ja länsirinteet kukkivat ensin
-Riekonmarjalla on valkoiset kukat, kukkii hyvin varhain, vanhat lehdet vielä tallella ja uudet juuri ja juuri tulleet
-Lapinalppiruusu (Rhododendron lapponicum) on rauhoitettu, kukkii juhannuksen aikoihin Saanatunturin kupeella portaiden yläosassa. Kalkkikasveja.
-Liekovarpio (Cassiope tetragona), n. 8 cm korkea tunturin yläosissa kuten lapinalppiruusu; lapinalppiruusun seuralaislaji
-Tunturikohokki kasvaa patjamaisena, kukkii juhannuksen tienoilla, lanttopäinen lehti
-Lettopaju, kiiltävät sahalaiset lehdet, pienet ja kiiltävät lehdet molemmilla puolilla (aina edelliset lehdet lehtien tyvessä)
-Kullero (Trollius europaeus), tunturikoivikossa, kukkii kesäkuun lopussa – heinäkuun alussa/puolessävälissä
-Tunturimittarituhojen jälkeen koivikon kasvit saivat lannoituksen
-Lapinorvokki koivikoissa ja puronvarsissa
-Lapinlemmikki ensimmäisiä kevään kukkijoita, ainoa lemmikki täällä, lehtojen kasvi. Voi esiintyä korkeallakin viljavien puronvarsien rannalla
-Valkoyökönlehti on lihansyöjäkasvi, kukkii alkukesästä, siniyökönlehti toinen lihansyöjä, kukkii vähän myöhemmin; erottaminen lehdistä vaikeaa, juurista voi erottaa
-Yökönlehtien lehdistä voi tehdä piimää; putsatut lehdet maitoon ja jääkaappiin
-Karhunruoho
-Keskikesällä kukkii valtaosa lajeista, heinäkuussa. Pohjoisrinteellä myöhemmin tai jos ovat kukkineet jo kylällä niin menkää korkeammalle
-Ruusujuuri kasvaa erittäin kuivilla alueilla, ”Pohjolan ginseng”
Tunturikankaat, karujen vähälumisten paikkojen kukkijoita ovat uuvanat, riekonmarjat, variksenmarjat, sieliköt. Pienet lehdet ja kasvavat patjamaisena
-Uuvana, Diapensia lapponica, kasvaa hyvin hitaasti, hyödyntää omat kuolleet osansa, kasvaa tunturikankailla, pienet lehdet, menee horrokseen kylmäksi yöksi ja aloittaa yhteyttämisen jälleen päivällä
-Riekonmarja, Arctostaphylos alpina, on patjakasvi, hyvä sekamarja
Ravinteikkaat kankaat
-Lapinvuokko kasvaa ravinteikkailla paikoilla ja maaperässä on oltava kalkkia, elokuun lopussa siemenet leviävät lenninhaiventen avulla. Lähistöilta löytyy yleensä lapinalppiruusuja ja liekovarpiota, arnikkia (Arnica angustifolia), kiirunankelloja (rauhoitettu)
-Valkokämmekkä tämän seudun tyyppilajina paljakalla ja alhaalla koivikossa, kalkkikasvi
-Tunturiorhot rauhoitettuja kämmeköitä, vaativat kalkkia, kukkii heinäkuun puolivälin jälkeen, tunturipaljakalla
-Verkkolehtipaju (Salix reticulata) kasvaa erittäin ravinteisilla alueilla, vaatii kalkkia
Varpumaisia lajeja paljakalla ja koivikossa
-Kurjenkanerva, lehdet tasasoukat eli yhtä paksu kauttaaltaan paitsi päästä suippenee, variksenmarjalla kuin karjalanpiirakka
-Mustikanvarret täällä erittäin matalia, vuonna 2012 mustikat kypsiä vasta elokuun lopulla
-Puolukka täällä harvinaisempi mutta ajoittain hyvä sato
-Ketunlieko, kasvaa pystyssä, ei muodosta isoja kasvustoja
-Tunturilieon varret kasvavat maata pitkin ja muodostaa isoja kasvustoja
-Pohjanisotalvikki, nuokkutalvikki
-Ahokissankäpälä (vaaleat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen) ja tunturikissankäpälä (tummat kehtosuomut kukan ympärillä, kukinto valkoinen tai punainen), muut kissankäpälät harvinaisempia
-Muualla Suomessa kissankäpälät harvinaistuneet rajusti, täällä erittäin yleisiä
Niittyjen lajisto
-Matalaruohoiset ylempänä, korkearuohoiset alempana esim. puronvarsilla
-Korkearuohostot paljakalla yhtä viljavia kuin lehdot (kullerot, metsäkurjenpolvi, saniaiset, väinönputki)
-Tunturipaju (Salix glauca) on yksi harmaapajuista, samoin pohjanpaju (Salix lapponum) (tunturipajua harmaampi ja kapeammat lehdet)
-Villapajulla (Salix lonata) on leveät lehdet
-Norjanjäkkärät
-Matalaruohoisilla niityillä tunturikatkero (Gentiana nivalis), erittäin kirkkaansiniset kukat, avaa kukat silloin kuin tarpeeksi lämmintä (+10 astetta) , kun pilvistä menee kiinni, kukkii heinäkuussa, kaikkein sinisin luonnonvarainen kasvimme
-Pahta-ailakki (kalkkivaikutteisilla alueilla), tunturikurjenherne (avoin kasvutila, esim. teiden varsilla, ulottuu Kajaaniin asti), punakko (Bartsia alpina), tummanvioletit kukat aina, varret voivat olla vihreitä; lapinkuusio (Pedicularis lapponica); karvakuusio (Pedicularis hirsuta), Saanan takaosissa pohjoisrinteellä, tunturien pohjoisrinteellä; pikkutervakko (Lychnis alpina) kukkii heinäkuun lopussa – elokuun alussa; tummakallioinen, rauhoitettu, Saanajärven alueella
-Mätäsrikko, voi sotkea uuvanaan (uuvanalla vain yksi kukka, mätäsrikko haarova)
Lumenviipymillä; sammalvarpio, närvänä, lumihärkki, lumijäkkärä, jääleinikki, vaivaispaju
-Tarvitsevat lumen suojaa
-Sammalvarpio n. 2,5 cm, punaisessa varressa yksi valkoinen kukka
-Närvänä, lehdykän kärjessä kolme hammasta, seuralaislajina usein vaivaispaju
-Lumijäkkärä n. 3 – 5 cm korkea, kukkii elokuussa
-Lapinnätä, pikkuleinikki
Puron varret ja rannat: tunturipitkäpalko, tunturihorsma (kasvaa maata pitkin, nousee vanhetessaan), lapinlinnunsilmä, purorikko (tunturien yläosista), tähtirikko kukkii loppukesästä, emiö valkoinen tai punainen, kaksi punaista pistettä terälehden tyvellä
-Otasilmäruoho kuivilla paikoilla kalkkialueilla, lehden reunassa pikkimäiset hampaat
-Varputädyke kukkii heinäkuussa
-Yökönlehdet ovat lihansyöjäkasveja, kasvavat alueilla joilla routa liikuttaa maata
-Siniyökönlehden nesteen avulla voi tehdä maidosta viiliä
-Karvayökönlehti kasvaa soilla, esim. Iitossa
-Tunturitädyke, ruohokanukka (mereisyyden indikaattori, mustat kukat, punaiset marjat, valkoiset suojalehdet, marjat ei myrkyllisiä)
-Peuranvirna kukkii keskikesällä, roteva, keltakukkainen hernekasvi, 30 cm korkea
-Ketonoidanlukko matalaruohoisilla niityillä
-Loppukesän kukkijat: kultarikko, kissankello, lääte, kirkiruoho, vilukko, kultarikko (kaksihaarainen emiö, väri voi vaihdella kirkkaanpunaisesta keltaiseen, punaiset harvinaisempia, meren rannassa oransseja), jääleinikki (Saanan pohjoispuolella siellä missä lumilaikut pysyvät pitkään tai kylmän tunturipuron lähellä. Kukinta silloin kun terälehdet valkoisia mutta terälehtien väri muuttuu vähitellen viininpunaiseksi
-Saanan huipulta vähän matkaa alaspäin kartioin merkattua reittiä löytyy jääleinikkejä
Kommentit