Eilen oli sit viikon ainoa vapaapäivä. Ja mitäpä tein, painelin mäkeen. Tällä kertaa Ylläkselle, on se vaan niin paljon kivempi paikka kuin Levi! Päätin sitten ajaa "oikopolkua" pitkin Äkäslompoloon...tie oli semmoinen kunnon kärrypolku jossa mahtui käytännössä yksi auto kerrallaan menemään ja aina välillä oli sivussa vähän tilaa johon voi väistää jos tuli toinen vastaan. Ja ne mutkat ja mäet...sekä se että tie oli aurattu ehkä viime talvena edellisen kerran.

Muuten olisikin voinut jäädä Hettaan päiväksi ja mennä vihdoin sinne Pyhäkerolle mutta oli niin pilvinen päivä ja pitää saada hyviä kuvia. Rinteet oli Ylläksellä kovin lumisia mutta onneks on sukset jotka menee kuin juna vaikka lumikinoksen läpi. Piti käydä testaamassa saisko kantit solmuun eli kävin myös metsässä ja pusikoissa tutkimassa lumitilannetta. Jes!

Matkalla tuli taas kerran nähtyä hieno sininen hetki. Se on kumma kun sininen hetki tulee riippumatta siitä sataako lunta tai on pilvistä. Maisema on ensin tummansininen ja sitten vaalenee. Ja sama toistuu toisinpäin iltapäivällä. Ja se on myös jännä miten lumihiutaleet näyttää ihan hopeisilta kun niitä valaisee jollain, esim. auton valoilla. Vaikea kuvailla näitä maisemia, tulkaa katsomaan! Tervetuloa! =)

Paluumatka olikin sit mielenkiintoinen, teitä ei oltu aurattu koko päivänä. Tulin tosin Kittilän kautta, jos olisin lähtenyt kärrypolulle olisin varmaan vieläkin siellä.

Huomisesta eteenpäin alkaa siis tulla valoisampaa. On kyllä mukava nähdä tänä talvena myös Lapin talvi ja kevättalvi eikä pelkkä kaamos. Kaamos on täällä myös melkein sama kuin kaaos, nimittäin työn suhteen. Suurimmat ryhmät just nyt ja muutenkin kunnon alkuhäslinkiä. Lisäksi pitäisi osata lukea ajatuksia, muuttua milloin bussin lämmityslaitteeksi milloin lisähuoneiksi hotellissa. Mutta, silti tämä työ voittaa monet muut työt