Jatketaanpa siis vielä lintukurssia...

Pulmunen on kevään ensimmäisiä muuttajia. Enpä tiennyt sitäkään, että se pesii kiirunan kanssa samoilla alueilla tunturien puuttomilla ja karuilla huipuilla. Ennen vanhaan pulmusia kutsuttiin tierikoiksi, ne kun saapuvat kelirikon aikaan. Tästä tuleekin mieleen eräätkin kerrat Kiteenlahden pelloilla pulmusia katsellessa, Hiidensaarentie saattoi olla melkoisen kelirikkoinen kun pulmusia etsittiin.

Koskikara on mielenkiintoinen muuttaja. Lapin koskikarat muuttavat kaakkoon kohti Itä-Eurooppaa kun taas etelän koskikarat muuttavat Norjan tuntureille talvehtimaan. Muuttosuuntina siis kaakko-luode.

Laulujoutsenen on parasta saapua keväällä aikaisin puolustamaan pesäpaikkaansa, päämuutto on kuitenkin huhtikuussa. Verissäpäin joutsenet taistelevat reviireistään. Ne voivat olla omalla reviirillään jo silloin kun järvi on vielä jäässä ja etsiä ruokaa pienen pieniltä sulapaikoilta. Viikon parin paasto ei ole laulujoutsenelle ongelma. Syksyllä joutsenet kerääntyvät suuriin porukoihin muuttoa valmistelemaan, tässä lähistöllä Palojoensuusta vähän matkaa pohjoiseen on suuri pohjoisten joutsenten kokoontumispaikka. Viime syksyn muutto oli varsin erikoinen etelässä: uudenvuodenpäivä oli yksi suurimmista joutsenen muuttopäivistä, siis noin kaksi kuukautta normaalia aikataulua myöhässä.

Telkkä on Lapissa yleinen lintu joka munii pönttöönsä vaaleanvihreitä munia. Telkälle on tyypillistä loisiminen: yleensä sisarukset ja serkut voivat loisia toistensa pesiin. Telkät harrastavat poikasten jakamista eri järville: näin varmistetaan että edes joku säilyy hengissä. Yksinäisistä telkänpoikasista ei siis tarvitse huolestua.

Sinisorsaurokset kerääntyvät porukoihin sen jälkeen kun emolintu on aloittanut haudonnan metsässä maassa olevassa pesässä. Tavi on myös yleinen Lapin lintu, samoin haapana, tukkasotka ja isokoskelo. Isokoskeloiden kalastusta on hauska seurata: ne toimivat yhteistyössä ja ajavat kalaparven vaikkapa lahdenpohjukkaan ja saavat sitten helppoa ruokaa itselleen.

Tukkakoskeloita löytyy myös Näätämön ja Sevettijärven karuakin karummilta järviltä - ei taida olla Suomessa niin karua järveä että tukkakoskelo ei viihtyisi. Uiveloita eli ungeloita esiintyy myös Lapissa, samoin alleja jonka kanta on elpynyt liikametsästyksen ja Pohjanmeren öljyvahinkojen jäkleen. Alli pesii vain ja ainoastaan Tunturi-Lapissa. Pilkkasiipi pesii puolestaan sekä etelärannikolla että Tunturi-Lapissa.

Kuikalla ja kaakkurilla on melkoisen huonot räpylät laskeutumista ajatellen. Ne mätkähtävät läiskähtäen mahalleen. Räpylät on suunniteltu uimiseen, ei laskeutumiseen, kannattaa verrata kuikan räpyölöitä vaikkapa laulujoutsenen räpylöihin. Kaakkurilla on melkoisen pitkä työmatka: se voi kalastaa jopa 40 km päässä pesälammeltaan.

Kalalokin poikasilla on syntymän jälkeen nokan kärjessä ns. munahammas, jolla se saa munan kuoren rikki. Poikaset oppivat tuntemaan emonsa jo munassa ollessaan, samoin emo poikasensa koska munat ääntelevät jo ennen kuoriutumista.

Lapintiira ja kalatiira ovat ärhäköitä reviirinsä puolustajia jotka pesivät myös Lapissa. Tulee mieleen Ahvenlammen kiukkuiset tiirat jotka hyökkäilivät melojaa kohti...

Vesipääsky -parka ei osaa sukeltaa. Sen sijaan se pyörii ympyrää veden pinnalla ja pyörre nostaa sille ravintoa lammen pohjasta. Ei ole helppoa hälläkään.

Liro on rastaan kokoinen kahlaaja joka majailee Lapin soilla. Lappi on myös valkoviklon valtakuntaa, muualla Suomessa tämä kahlaaja on harvinainen kun taas mustavikloa esiintyy vain Lapissa.

Kapustarinta ja punakuiri ovat myös yleisiä lapissa, taivaanvuohi samoin. Ja äänihän tulee siis taivaanvuohen pyrstösulista kun se lentää alaspäin. Myös tylli ja suokukko majailevat lapissa.

Kurki on harvinainen Tunturi-Lapissa. Päämuuttopäivän voi ennustaa etelässä etelätuulen mukaan. Kurjet ylittävät Suomenlahden joko Hankoniemen tai Porkkalan kohdalta minimoiden näin veden yllä lentämisen, sen verran surkeita lentäjiä kun ovat.

Niittykirvisen pesä on yksi yleisimmistä linnunpesistä jonka vaeltaja löytää täällä. Tummanruskeat munat löytyvät maassa olevasta pesästä.

Urpiaista, sinirintaa ja punakylki- sekä räkättirastasta tavataan Lapissa, samoin västäräkkiä ja punarintaa (joka on nähty mm. Pahakurussa asti).

Kirjosieppo on levinnyt pönttöjen ansiosta Kilpisjärvelle asti. Kirjosieppo kärsii ilmastonmuutoksesta - se ei osaa lähteä Afrikasta Suomeen pesimään ajoissa nyt kun perhosten toukkien kuoriutuminen on aikaistunut keväällä mutta kirjosiepolla on geeneissä edelleen vanhat aikataulut.

Lapissa tapaa myös haara- ja törmäpääskyjä.

Ruokokerttusta puolestaan kiusaa Saharan laajentuminen: se ei pian jaksa ylittää Saharaa muuttomatkallaan.

Käki asustelee myös Lapissa.