Harvinaisen vilkas sopulikesä näkyy selvästi myös pöllöjen ja haukkojen määrässä. Ja tosiaan se tunturikihukin näyttäytyi Saanan juurella. Tunturihaukka on tässä muutaman kerran käynyt sekä Oloksella että Hannukurussa väijymässä koiria (tai Hannukurussa makkaroita nuotiolla), toissapäivänä hoitokoira Karhua väijyttiin Oloksen rinteillä.

Tunturihaukka on Suomessa erittäin uhanalainen, arktisella rannikolla Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi. Suomessa pesii alle 50 paria ja tosiaan aivan pohjoisimmssa Lapissa pelkästään. Tunturihaukat syövät kuulemma mieluiten riekkoja ja kiirunoita, niiden puutteessa sopulikin kelpaa. Joskus niiden tiedetään syöneen jopa metsähanhia jotenka tuommoinen koiranpenikka olisi sille varmaan mahdollinen saalis!

Netistä soitettu tunturihaukan ääni sai koiruuksissa liikettä aikaan. Tosse tosin tietää jo että ääni tulee tietokoneelta mutta Karhun riehaantuessa muuttui itsekin levottomaksi. Näitä ääniä ym. löytyy osoitteesta www.luontoportti.fi . Tunturikihusta sieltä löytyi tämmöistä tietoa:

Tunturikihu

Stercorarius longicaudus

• Heimo: Kihut – Stercorariidae
• Yleiskuvaus: Tuskin naurulokin kokoinen kihu. Vanhoilla linnuilla hyvin pitkät pyrstöjouhet, nuorilla kiilakärkinen pyrstö. Siiviltä puuttuu selvä vaalea laikku. Nokka suhteellisen paksu.
• Koko: Pituus 35–41 cm, siipien kärkiväli 88–105 cm, paino 230–350 g.
• Pesä: Syvennys maassa palsasuon mättäällä, tunturikankaalla, vaivaiskoivujänteellä.
• Pesiminen: Munii 1–3 munaa touko–kesäkuun vaihteessa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 23 vrk. Poikaset lentokykyisiä 21 vrk:ssa.
• Esiintyminen: Pesimälintuna Tunturi-Lapissa. Suomen kannaksi arvioitu 100–2.000 paria. Kannanvaihtelu suurta, syynä sopulikantojen vaihtelu.
• Muutto: Ilmeisesti päivämuuttaja. Syysmuuton fenologia osin tuntematon, sopulikatovuosina häviää pesäpaikoilta jo kesä–heinäkuussa. Myöhäisiä havaintoja vielä syys–lokakuussa. Paluu toukokuussa. Talvialueet tiettävästi keskisellä Atlantilla ja Brasilian rannikon tuntumassa.
• Ravinto: Erikoistunut sopulien pyydystämiseen, mutta sopulikatovuosina käyttää muutakin ravintoa kuten lintujen poikasia, munia, kalasatamien ja kaatopaikkojen jätteitä. Myös haaskat, marjat, hyönteiset. Talvialueilla ahdistelee tiiroja ja lokkeja pakottaen ne luopumaan saaliistaan.
• Ääni: Naukuvia, kimeitä ja kalalokin ääntä muistuttavia huutosarjoja.

Tunturikihu on tunturien pesimälaji, joka pesällään on peloton ja tekee huimia ilmahyökkäyksiä kohti tunkeilijaa. Tunturikihu on merikihua pienempi ja muistuttaa väritykseltään merikihun vaaleata värimuotoa. Tunturikihun päälaen kalotti on kuitenkin tummempi ja rajoittuu jyrkästi poskien keltaiseen. Rinta on valkoinen ilman tummaa poikkivyötä. Pyrstön keskimmäiset sulat ovat hyvin pitkät ja päästä siimamaisen ohuet. Nuorella tunturikihulla pidentymät sulissa ovat mitättömän lyhyitä. Nuori tunturikihu on nuorta merikihua harmaampi ja selkäpuolelta kirjavampi. Tunturikihun koivet ovat tumman harmaat, nokka on vihertävänruskea, puoleenväliin mustakärkinen. Silmän värikalvo on tummanruskea.