Poroparat alkavat olla aika surkean näköisiä kun vaihtavat karvaa, näyttävät lähinnä koinsyömiltä. Itikat eli sääsket ovat ilmaantuneet sankoin joukoin joten porotkin alkavat kerääntyä tokkiin. Ja myös teille notkumaan, tänä aamuna oli tien täydeltä poroja Muotkavaaran kohdalla. No, takaikkunaa vähän auki ja "ciella" -käsky niin ei menny kauaa kun koko tokka paineli hyvässä järjestyksessä metsään. Niin, Tosse siis osaa haukkua saameksi, ciella tarkoittaa haukkumista. Tämä tokka olikin vaameista ja vasoista koostuva porukka, kylien liepeillä ja jopa keskellä kylää (kuten Ylläsjärvellä) notkuvat äijäporukat eli härkälaumat eivät liikukaan kovin helposti vaan tuijottelevat autoa ja ihmettelevät hulluna haukkuvaa koiraa.

Kesäerotukset alkavat tässä vähitellen, toivottavasti pääsisi katsomaan niitä!

Viikonloppuna Kilpisjärven suunnalla saikin kuulla varsinaisen historiapläjäyksen paikalliselta saamelaismummolta. Tässä muutama asia: Palojoesta eteenpäin ei ollut maantietä vielä ennen sotia vaan Palojoensuu-Kilpisjärvi -välin rakensivat venäläiset sotavangit sotien aikaan. Sodan aikana ruokaa käytiin hakemassa Skibotnista ja syksyllä aina seitsemäksi kuukaudeksi. Syynä tähän oli se, että kortilla olevat tuotteet tulivat Palojoensuuhun - kun ei siis ollut tietä - eikä niitä voinut hankkia kortilla noin pitkäksi aikaa. Skibotniin oli lisäksi yli puolet lyhyempi matka, joka tehtiin poroilla. Pättikässä (mistä oli aiemmassa blogissani kuviakin) ja IItossa (jossa on palsakumpuja mutta se on eri tarina se) oli sotien aikaan vankileirit!! Saamelaismummo ihmetteli myös sitä, että mistä syystä tunturikoivutkin ovat nykyään korkeita pensaita tai pieniä puita kun aikoinaan oli vain matalaa puskaa Saanan rinteillä.  

Ja jos tänään illalla sais kuvia laitettua...