Tulipa tänään otettua käteen viime sunnuntain Hesari. Juu, siis sunnuntain hesari, tänne ne tulee päivän myöhässä aina. Siinä oli haastateltu joitakin eri yritysten johtajia ja kysytty muistavatko päivän tai ajan jolloin kaikki alkoi mennä huonommin ja joko tilanne on normalisoitunut ja kasvu jatkuu.

Miten tämä sitten ikinä liittyykään minuun ja siihen miks oon täällä nyt: vuosi 2008 oli vuosi jolloin miun elämässä lähti muutos liikkeelle. Muistan sen maaliskuisen päivän kun istuttiin työkavereiden kanssa Ust-Ilimskaya hotellilla viettämässä iltaa ja joku otti puheeksi sen, mitä kukakin olisi aikoinaan halunnut tehdä työkseen. Itse mainitsin vuorollani eräoppaan työt ja myöhemmin mietin mielessäni että hetkinen, eihän vielä ole liian myöhäistä. Ja sillä tiellä ollaan, kaukaiselta tuntuvat nyt ne ajat. Ilahduttavinta on se, että moni siitäkin Ust-Ilimskin projektitiimistä on lähtenyt muihin töihin, osa unelmiaan toteuttamaan. 

Vaikka toki töitä on nytkin välillä ihan liikaa niin en voinut olla tuntematta jonkinlaista sääliä kun seurasin viime viikolla muutamaa asiakasta, jotka istuivat kaikki ajat safarien jälkeen hotellin aulassa tietokoneen ääressä töitä tehden. Kunpa ei siihen tarvitsisi enää koskaan palata.