Ja jatkanpa vielä Giuseppe Acerbin lainaamista:

"Enontekiön kylän ja koko pitäjän väkiluku (v. 1799 siis) on 930 hlö joista 258 uudisasukkaita eli paikallaan pysyviä lappalaisia ja 672 paimentolaisia eli vaeltavia perheitä, jotka asuvat tuntureilla huolehtien poroistaan." 

Tänä päivänä Enontekiön väkiluku on noin 2000 hlö ja heistä saamelaisia on noin 200. Paimentolaisia on, arviolta alle 20 hlö, joku viisas tietää paremmin. 

Enontekiön Palojoki tuli (yritettyä) laskettua viime kesänä, elokuun puolenvälin aikoihin oltiin liikenteessä ja olisihan se pitänyt tietää että ei siellä mitään vettä ole kylmän ja kuivan kesän jälkeen. Kajakin vetämiseksi reissu meni... Acerbin porukalla oli vähän samanlaisia kokemuksia Palojoelta, he tosin menivät Palojoensuusta ylävirtaan kohti Leppäjärveä ja sieltä edelleen Norjan Kautokeinoon. 

"Palojoki tuotti meille sellaisia vaikeuksia, että emme koko matkamme aikana olleet kokeneet moista kuin täällä. Ei ollut satanut pitkään aikaan ja vesi oli niin matalalla että vene tapasi pohjaan ja oli välttämätöntä nousta maihin. Joenmutkat olivat tieheässä ja vastakkaisia ja aiheuttivat meille suuria vaikeuksia. Ajoittain miehemme joutuivat nostamaan veneet käsivarsilleen ja kantamaan ohi pahimpien paikkojen."

Tämän lisäksi Acerbi kertoo että sääskiä oli joen rannoilla (ja muuallakin Lapissa) miljoonittain ja että rantapusikoissa rämpiminen tuotti myös ilman venettä kulkeville vaikeuksia. Sen uskon kyllä täysin. Lisäksi Acerbi mainitsee suurena elämyksenä - kuvauksensa perusteella todennäköisesti Pahtakosken rannalla - valtavien jäkäläkankaiden näkemisen. Jäkälä oli näyttänyt aivan kuin lumelta. Ja siltähän se näyttää edelleenkin, kunhan vain on semmoinen paikka jossa jäkälää on. Ei ole Pahtakosken rannalla enää. Acerbin kirjoituksissa Enontekiöllä tarkoitetaan paikkaa Markkinan kylässä, Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymäkohdassa vv. 1661-1827.

Acerbi perässähiihtäjineen ja rasittavine paikallisine oppaineen kävi myös Pallaksella ihmettelemässä paitsi tuntureita, jotka aluksi eivät näyttäneet juurikaan korkeilta ehkä niiden pyöreän muodon vuoksi (kero = pyöreä tunturin laki, Pallaksella kaikki tunturit ovat kero
-loppuisia) ja jonka Pallas -nimi aiheutti porukassa ihmettelyä, Pallas Atheneen kai sotkivat. Joku viisaampi voisi kertoa kyllä minullekin mistä nimi Pallas tulee, pian kolme vuotta Muoniossa asuneena en sitä(kään)asiaa vielä tiedä. No, Pallas nyt ei niin kauan vielä ole ollut Muonion osa, kuului aiemmin Kittilään. 

Jerisjokea Acerbi kuvasi seuraavasti: "Tämä joki tarjosi kauneimman maiseman mitä maalari voi toivoa lempeää maalaistyyliä kuvatessaan."

Ja samalla reissulla oppivat eri sanoja "vuorille": "Suomalaisilla on kuusi vuorta merkitsevää sanaa niiden ominaisuuksien mukaan: 1. sadio, pieni, metsäinen kohoama (varmaan saajo nykyään), 2. rova, jo huomattavampi, kivien peittämä, 3. wara, metsäinen kukkula, 4. kero, suurehko kukkula jonka rinteillä siellä täällä pensaikkoa, 5. tunduri, korkea alaston vuori ja 6. selke, pitkä harjanne korkeudesta piittaamatta (esim Saariselkä?)