Vähhiin käy ennen kuin loppuu. Huomenna viimeinen safari, torstaina vielä toimistolle. Sanat ei riitä nyt kertomaan miltä tuntuu.

Tämä Jope Ruonansuun Muonioon -biisi kertookin sitten enemmän. Vaikka en Muoniossa nyt olekaan tarkalleen ottaen.

Siellä missä ihmisiä liikaa on
Siellä heikoimmat jalkoihin jää
Joka vastaantulia on tuntematon
Ei siellä sielujen peilejä nää

Monta kertaa itseni löytää saan sieltä
Keskeltä kiiren ja tuskan
Silloin valkeni suurissa unelmissain
Seutu tunturituulen ja ruskan

Tullut oon Muonioon
Luontoa silmiin katsomaan ja kuuntelemaan
Se mitä kertookaan
Tuntureihin muonion
Kaipaa sydämeni rauhaton
Luontoäidin kainaloon
Muonioon

Tuuli keväinen tunturin juurella soi
On jäkälän tuoksuinen maa
Sen taivaanlahjana kokea voi
Joka kutsun tuon korkean saa
Lappi läntinen kehtona kulkijan
Ainutlaatuisen tunnelman luo
Se on rakkautta kädessä korkeimman
Niin rauhan se rintaani tuo

Täällä tuttu on kulkija jokainen
Joka lumoa kaipaa ja taikaa
Täällä sydän on rinnassa ihmisen
Jolla rakkaudelle on aikaa
Täältä hetkeksi pois vaikken tahtoiskaan
Sinne kiireiden keskelle lähden
Palaan unelmien juurelle uudestaan
Tulen poikana pohjoisen tähden