Tie Kilpisjärvelle on kapea ja vaarallinen, varsinkin näin talvella. Enkä ihan mielellään aja Kilpikselle ikinä kiireessä kuten perjantaina oli pakko. Onneksi tänään kotiin palatessa oli kaikenlaista aikaa ja sitähän mie matkantekoon käytin. Jos normaalit ihmiset käyttää tuohon matkaan talviaikaan alle kolme tuntia, mulla menee helposti viisikin tuntia kaikkine pysähdyksineen. Ailakkalahti, Muotkatakka, Saarikoski, Lammaskoski, Ropi, Pättikkä - ja kaikki muut paikat, siinähän sitä kuluu tovi jos toinenkin...

Tänään kotimatkan ensimmäinen pysähdys oli Ailakkalahti, siellä kävin kuvaamassa jäätymässä olevaa Ala-Kilpisjärveä. Järvi sinnitteli jään voimaa vastaan mutta jäätymisen ääniä kuului. Samoin yläjärven puolella. 

Muotkatakassa en tällä kertaa pysähtynyt mutta Saarikosken tuntumassa silmään osui "oudon suuri tuulenpesä" tienvarren koivussa. No tuo tuulenpesä osoittautui maakotkaksi, ei muuta kuin auto ympäri ja tienposkeen levikkeelle ja kameran kanssa kotkan luo joka laskikin oudon lähelle. Siinä sitä hetki tuijoteltiin silmäkkäin kotkan kanssa, kotka tuntui tuijottavan todella tarkkaan ennen kuin nousi siivilleen ja lensi pois. Aivan uskomattoman upea hetki, koskaan aiemmin ei mitään tämmöistä ole minulle sattunut. 

Seuraava pysähdys olikin sitten Pättikkäkoskella jolla Väylä puolestaan taisteli pakkasta ja jäätä vastaan. Mahtava paikka myös nyt kaamosaikaan! 

Ja kaiken lisäksi matkan varrelle sattui vielä kaksi tähdenlentoa. Ja niillehän saa ja pitää kertoa se tärkein unelma. Ja ne unelmat kantavat eteenpäin. Niitä kohti siis.  

IMG_0280.jpg

Ala-Kilpisjärvi taistelee vielä talvea vastaan. 

IMG_0292.jpg

Kotkan kohtaamisen jälkeen...