Nyt on taas se aika vuodesta kun kesän valoisat yöt loppuvat. Koskaan aikaisemmin tämä tosiasia ei ole minua liiemmin häirinnyt, lähinnä vain olen ollut tyytyväinen lähestyvään talventuloon. Mutta nyt minä joka yleensä maahisten ja muiden mörrimöykkyjen lailla viihdyn pimeässä ja kaamos antaa vain lisäenergiaa, kauhistun liian nopeasti lyhenevästä päivästä. Ei kai vielä tämä lopu?! Jostain syystä jota en tiedä on nyt fiilikset päälaellaan. 

Reidar Särestöniemi pelkäsi talven tuloa ihan tosissaan. Käydessäni heinäkuussa Särestöniemi -museossa Kittilän Kaukosessa mieleeni jäi parhaiten maalaus "Kun kesän valoisat yöt loppuvat". Särestöniemi oli osannut maalata kuvaksi juuri ne fiilikset jotka minullakin nyt ovat.