No nyt on ollut pitkästä aikaa mahdollisuus lukea kirjoja ihan urakalla. Ensin luin omasta hyllystä pari kesken jäänyttä kirjaa ja sen jälkeen vierailu Muonion erinomaiseen kirjastoon. Sain sieltä lainaan Pallas-Ounastunturin 60 -vuotisjuhlakirjan ja siinä onkin paljon tarinoita pallakselta.

Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista on varmasti Rovan Nikun järvenlasku, tuo vuontisjärveläinen maanviljelijä ja poronhoitaja oli päättänyt vuonna 1861 ohjata vähän vettä Vuontisjärvestä hänen kovin kuivalle jänkkälleen. Tuohon kevääseen 1861 mennessä Rovan Niku oli jo useamman vuoden ajan kaivanut kanavaa ja tuona keväänä Vuontisjärvessä oli erityisen paljon vettä. Niinpä Rovan Niku pisti vauhtia kaivamiseen ja niinpä saikin puhkaistua kanavan Vuontisjärveen ennen tulvan laskemista. Siinä sitten kastui Nikun jänkkät ja vähän enemmänkin, kanava muuttui joeksi joka raivasi uomansa Ounasjokeen asti ja vanha Vuontisjoki kuivui. Vuontisjärvi puolestaan kutistui suunnilleen neljäsosaan alkuperäisestä pinta-alastaan. Uuden jokiuoman mukanaan tuomaa romua nähtiin aina Kemissä asti ja lohet hävisivät Kemi- ja Ounasjoesta ainakin kolmeksi vuodeksi. Vielä nykyäänkin vanhan Vuontisjoen uoman voi nähdä helposti Hetasta Vuontisjärven kylään menevän tien varrella (oon nähnyt sen jokiuoman mutta vielä en ole ehtinyt sitä tarkemmin tutkimaan).

Ja samasta kirjasta opittuja sanoja taas vähän lisää:
tohtaja = kuikka, luusua = järven laskukohta, joenniska, kaihti (Skaihti) = tunturiräiskä eli tunturikihu, taivaanjaara = taivaanvuohi, tauro = kalan rasvaisuus ja makeus, kurkkio = jyrkkä, ahdas ja louhikkoinen vesiputous, mella = hiekkakumpu, tavallisesti vesien rannoilla