Päätin käydä pikavauhdilla tutkimassa Pallas-Hetta -hiihtoreitin kelpuuttamatta matkaan edes koiruutta. Varusteiksi valitsin ahkion ja tunturisukset, lähinnä ideana oli katsoa mitenkä (täyteenlastatun) ahkion vetäminen onnistuu, noin niinkuin suurempia tuntureita (Halti yms.) ajatellen. Ja onnistuihan se, mutta sitä asiaa en ihan heti ymmärtänyt, että ahkion kanssa hiihtäminen on ainakin puolet hitaampaa kuin murtomaasuksilla hiihto valmiilla ladulla. Mutta varsinkin välillä Hannukuru-Sioskuru olin erittäin tyytyväinen suksivalintaan! 

Tiistai 29.3. - Pallakselta Hannukuruun, 27 km

Starttasin Pallaksen hotellin pihalta n. klo 9:50. Hiihdin virallista talvireittiä pitkin, sillä kesäreitti Nammalakuruun olisi mennyt suoraan tunturin yli. Alunperin oli tarkoitus mennä Nammalakuruun, mutta päätinkin hiihtää metsäreittiä Suaskuruun asti. Eli käytännössä tämä tarkoitti sitä, että matkalla ei ollut yhtään autiotupaa tai tulipaikkaa, Suaskurun kotakin sijaitsee jonkin verran reitin sivussa. Nammalakurussa olisi ollut latukahvila mutta se jäi nyt välistä.

Jostakin luin, että ahkion vetäminen on ehkä hölmöintä hommaa mitä on ja sitä se kyllä välillä oli... Mutta toisaalta siihen ei liity samaa tuskaa olkapäillä kuin rinkkaa kantaessa.

Reitti kulkee pääosin metsäisillä alueilla, oikeastaan vasta vähän ennen Hannukurua noustaan kunnolla ylöspäin. Mikä siinä vaiheessa päivää oli melkoisen tuskallista, välillä jo usko loppui, että ei täällä mitään kämppää ole. Paitsi sitten haistoin savun hajun - joku lämmitti saunaa Hannukurulla! Siinä vaiheessa pelkäsin myös, että kämppä on aivan täynnä ja tiedossa olisi yö teltassa. Mikä sinänsä olisi ihan jees, mutta pakkasta oli luvattu yöksi lähemmäs 30 astetta...

Kämppä olikin aivan tyhjä, kodalla ja varaustuvalla oli väkeä (joka oli siis lämmittänyt saunan). Pian pääsin siis Hannukurun mahtavan saunan löylyihin! Luksusta! Jos Hetan retkeilymajan sauna on maailman paras niin tämä on kyllä hyvä kakkonen! Kämpälle ei illallakaan tullut ketään, toiselle puolelle tuli pari telttailijaa, jotka päättivät siirtyä sisätiloihin. Eli sain kaikessa rauhassa lämmittää kämppää, sulattaa lunta vedeksi ja lukea otsalampun valossa tupakirjaa kun ei muutakaan lukemista ollut (niiden parin Aku Ankan jälkeen, jotka joku oli jättänyt kämpälle). Nukuttua tuli jostain puoli kymmenestä puoli yheksään. Milloin lie viimeksi tullut nukuttua näin pitkään!? Mitä nyt välillä yöllä piti herätä etsimään tyynyä ja ottamaan talvimakuupussi käyttöön kun kämppä oli jäähtynyt.

Keskiviikko 30.3.

Läksin liikkeelle siinä puoli kymmenen aikoihin. Reitti alkoi melkoisella nousulla kohti Pahakurua ja siinä vaiheessa olin melkein valmis jättämään ahkion sinne keskelle ei mitään. Kuka pöljä keksi ahkiot? Mutta sen jälkeen avautuivat upeat maisemat ja ahkion aiheuttama tuska unohtui vähäksi aikaa. Rouvikurun jälkeen alkoi reissun tuskaisin 8 km, latu oli jäinen tai sitten ei ollut lunta ollenkaan. Yksi nousu oli aivan kauhea jääränni jonka ylittäminen kesti ikuisuuden (vaikka matka oli ehkä puoli kilsaa). Tuskaisten tuntien jälkeen olin Sioskurulla ja siitähän ei enää ollut pitkä matka Hettaan. Paitsi että melkoinen nousu oli itse kuruun.

Pyhäkerolla olin n. klo 14:30 ja suunnistin heti kahvioon kahville. Nimittäin edellinen kuppi oli eilisaamuna kotona. Kahvit jäivät pois matkasta! Hyvältä maistui kahvi ja munkki. Niiden voimalla jaksoikin sitten lykkiä viimeiset 8 km. Hotellille saunaan ja syömään!