Haarakosken kuohujen jälkeen tuli Rovakoski - rovahan tarkoittaa kivikkoista. Kivikkoinen tuo pahuksen koski olikin, alkuosa oli ihan hauska, mutta loppuosa aivan kuin joku panssarieste. Jäin jumiin kiven päälle ja ainoa konsti oli hypätä pois kajakista ja uida loppuosa koskesta. Vesi ei ollut mitenkään lämmintä ja tietenkin tämän uintiharjoituksen jälkeen taivas meni pilveen ja alkoi tuulla. Seuraavan kerran pitää rantautua kosken ylä- ja alaosan välissä olevassa suvannossa ja uittaa kajakki alaosan ohi. Voi vaan kuvitella millainen alaosa on joskus loppukesästä kun nyt muka oli tulva-aika .

Rovakosken jälkeen olikin Onnaskoski, kosken alussa oli pakko rantautua ja vaihtaa vaatteet. Onnaskoski oli hauska eikä paljon kolissut kiville. Onnaskosken jälkeen tuli Sioskoski, jonka ylä- ja alaosa oli aivan kivillä mutta siitä kuitenkin pääsi tällä kertaa uimatta.

Sioskosken kämppä on todella hieno, upeat tunturimaisemat kohti Pyhäkeron eteläosaa. Sioskurussa näytti olevan lunta.

Sioskosken jälkeen joessa oli enää pari pientä nivaa ja sen jälkeen sileää vettä Ketomellaan asti. Reissu kesti semmoiset 9 tuntia joista pari tuntia meni siis puskissa pyörimiseen. Matkaa tuli yhteensä n. 30 km.

Vähän muuten alkaa tää valoisuus mennä yli, viime yönä heräsin pari kertaa ihmetellen "miks on valot päällä" ja yritin räpeltää seinävaloa sammuksiin...

Tänään tuli käytyä tsekkaamassa Kelokurkkion koski ja Äijäkoski - maata pitkin siis. Astetta hurjempia koskia kuin eilisset.

Sioskosken kämppä

Onnaskosken yläpuolella

Sioskoski, taustalla Pyhäkero

Sioskoski

Sioskoski, keskellä ylhäällä näkyy luminen Sioskuru - missä talvella oli lumivyöryvaara...