Kyllä koira koiran tunnistaa. Tai karjalainen toisen karjalaisen. Vaikka sitten keskellä Pallaksen ruskasesonkia terassilla kahvikupin ääressä. Sen vain tunnistaa puheesta - joka siis ylipäätään on alkanut ventovieraan kanssa - että tässä ollaan tekemisissä heimolaisten kanssa. Ja sitä juttua riitti, läpi käytiin niin sisä- kuin ulkopoliittinen tilanne, marjasato, ruskan väenpaljous, kaupunkien kiire, itänaapureiden matkustustottumukset Suomessa ja tunturituulen nopeat suunnanvaihtelut.

Jos viereen olisi istunut aivan pohjoisen alkuasukas keskustelun alkuun olisi saattanut kulua tovi jos toinenkin - tai sitten keskustelu alkaisi heti. Todennäköisimmin alkuasukas kuitenkin kiertää kaukaa koko terassin. Jos taas kohtaaminen tapahtuisi erämaassa olisi mönkijä pysäytetty ja kelit ja marjasadot ja porojen liikkeet jo käsitelty.

Jos viereen istuisi pääkaupunkiseudun tallaaja itse saisi keskustelun aloittaa, jos uskaltaisi epäluuloisten mulkaisujen jälkeen. Ja luultavasti teema liittyisi pohjoisen teiden huonoon kuntoon tai bensan hintaan. Ja koko keskustelu olisi ohi kun kahvi vielä polttaa suuta. Todennäköisesti koko keskustelua ei käytäisi vaan etelän elävät pohtisivat keskenään seuraavaa kohdetta, Kilpiksellekö vaiko Hettaan ja hopusti kanssa. Sama pätee kaikkiin kaupunkien eläviin. Paitsi karjalaisiin kaupunkilaisiin.

Jos taas viereen istuisi hämäläinen, keskusteluyhteys kyllä aukeaisi, noin seitsemännen jäähtyneen kahvikupin jälkeen. Tai sitten seuraavana syksynä. Hämäläiset ystäväni älkää nyt suuttuko. Rannikon asukkaista en osaa sanoa, eivät taida paljoa Lapin kairoja kiertää. 

Riippumatta siitä mistä päin tulette, tervetuloa pohjoisen ruskaa katsomaan, sekaan kyllä mahtuu vaikka sesonki onkin. Haikeutta on kyllä ilmassa: parin viikon päästä ketään ei näy missään ja saa ihan keskenänsä jurottaa kaamosta odottamassa.

Pallaksen ruskaa 9.9.2014