Nyt vihdoin muistan kirjoittaa tämänkin muistiin tänne, kävin jo 19.3. kuuntelemassa Tuomo Ollilan luennon naaleista.

Naaleja on siis eniten Siperiassa, Pohjoismaiden vahvin kanta on Keski-Ruotsissa ja Ruotsi/Norja pohjoisilla rajaseuduilla. Suomen alueella on yli 200 vanhaa naalinpesää ja 1996 on ollut viimeisin tiedetty pesintä. Vuosittain naaleista tehdäään viidestä kymmeneen havaintoa Suomen alueella. Vuosi sitten keväällä Ropilla kaatui kalarekka, joka houkutteli kaikki naalit kaukaakin ja kaksi onnetonta jäi siinä rekan alle. 

Naali on lähes puolet kevyempi kuin kettu, urokset painavat 3.6 - 4.2 kg. Naalin siniharmaa värimuoto on tavallisempi rannikolla ja vaaleampi muoto tunturissa.

Naali on sopeutunut nisäkkäistä kenties parhaiten arktisiin oloihin, sillä on pienet korvat, lyhyt kuono, verenkierto on sopeutunut kylmään ja turkki on erityisen lämmin. Naali tulee myös toimeen huonolla ravinnolla hyvinkin pitkään.

Naalin elinympäristöä on tundra ja tunturipaljakat sekä merenrannat. Naalin ruokana on liha, tärkein ateria on sopuli. Niimpä hyvänä sopulivuonna 2011 löytyi pesintöjä Varangin ja Kautokeinon alueelta sekä Norjasta n. 30 km Kilpisjärveltä. Vuonna 2011 arviointiinkin että Norjassa ja Ruotsissa oli noin 150 naalin pesintää ja noin sata poikasta kun taas vuonna 2012 oli mahdollisesti yksi pesintä Pohjoismaissa. 

Naalilla on neljästä kymmeneen pentua jotka syntyvät touko-kesäkuussa. Pennut lähtevät 10 - 12 viikon ikäisinä pesästä ja pentukuolleisuus voi olla jopa 80 %. Kettu, ahma ja maakotka ovat tärkeitä vihollisia. Kettu selviää entistä paremmin entistä pohjoisempana ja sopulikesän jälkeen kettuja oli valtavasti (tällä hetkellä vähän vähemmän, meidän pihakettuakaan ei ole sen koommin näkynyt kun Tosse hääti sen leikkimökin nurkalta tiehensä :). 

Naalin kannalta lämpimät talvet ovat kohtalokkaita, sillä ne harventavat ja heikentävät sopulisykliä. Tosin Norjassa ja Ruotsissa poikasmäärät ovat kasvaneet 20 - 30 %. 

Suomessakin on järjestetty naalin ruokinta-automaatteja, joihin kettu ei mahdu sisään. Norjassa on myös saatu hyviä kokemuksia ketunpyynnistä, tästä on hyötynyt myös kiljuhanhi. Keski-Norja ja Ruotsi ovat myös sikäli Suomea paremmassa asemassa, että tunturit ovat korkeampia niin kettu ei pärjää siellä.