Täällä Kilpisjärvellä elämänmeno on aikas erilaista kuin missään muualla, ihan oma maailmansa. Mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa sitten enemmän. Tämä juttu keskittyy siihen luontoiltaan jonka kävin maanantaina kuuntelemassa.

Esityksen piti Kilpisjärven biologisen aseman Rauni Partanen
Talvi tuli viime syksynä todella myöhään Kilpisjärvelle, järvi jäätyi vasta 7.12. kun yleensä se jäätyy jo marraskuussa.

Kesällä 2011 Kilpisjärven alajärven alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia, joista oli löytynyt mm. ruukunpaloja ja kehittyneempiä esineitä - täällä on siis ollut vaikutteita muistakin kulttuureista. Saamelaiset olivat alueen ensimmäiset tilapäisasukkaat. 1600-luvun alussa porosaamelaiset kävivät kesäisin Norjan rannikolla ja talveksi he siirtyivät Muonionjoen varteen. 1850 -luvulla kesällä karesuvantolaiset ja enontekiöläiset toivat poronsa Käsivarren tuntureille palkimaan, talvella Norjan saamelaiset toivat omat poronsa samoille alueille mikä johti laidunmaiden kulumiseen. Rajojen sulkeutuminen (Suomi-Norja v. 1852 ja Suomi-Ruotsi v. 1889) johti erillisten kesä- ja talvilaidunten muotoutumiseen.

Kolttalahdessa, Kilpisjärven luoteispäässä, on ollut saamelaisten kesäkylä 1950 -luvulta asti. Siihen aikaan mm. Tsahkaljärven takana oli yleensä n. 2000 poroa vasanmerkinnässä eikä porojen laiduntaminen näkynyt alueen kasvillisuudessa, nykyän Käsivarsi on ylilaidunnettu.

Talvitie Skibotniin on ollut tärkeä kulkureitti. Skibotnissa oli markkinat aina kolme kertaa vuodessa. Yöpymispaikkoina olivat Siilastupa ja Helligskogen Norjan puolella. Siilastupa rakennettiin vuonna 1905 Siilasvuoman rantaan. Siilastupa jouduttiin kuitenkin siirtämään, sillä paikasta tuli liian tuulinen kun asukkaat hakkasivat liikaa polttopuita lähistön tunturikoivikosta. Nykyään se alue, jossa Siilastupa sijaitsi, on jälleen tunturikoivujen peitossa.

Mallan rauhoitusalue perustettiin vuonna 1916 ja vuonna 1919 Valde Viik tuli tänne metsänvartijaksi, poika Urho peri myöhemmin viran ja hänen nimissään on ollut Urttashotelli Urttasjärvellä (varsinainen hotelli onkin, viime lauantaina kävin siellä).

Pysyvä asutus tuli Kilpikselle 1900 -luvun alkupuolella.

Matkailutoimiinta alkoi Kilpisjärvellä n. 1926 kun Suomen Matkailuyhdistys suositteli reittiä Norjan kautta Kilpisjärvelle ja paluureitiksi jokea Palojoensuuhun asti - tietä Kilpikselle asti ei tuolloin vielä ollut. Jokea saatettiin soutaa myös ylöspäin, 4-5 vrk siihen meni aikaa. Vuonna 1937 perustettiin Retkeilymaja Siilastuvan yläpuolelle.

Vuonna 1941 saksalaiset sotajoukot saapuivat Kilpikselle ja he linnoittivat ja varustivat alueen. Saksalaiset karkotettiin 27.4.1945. Vuonna 1949 nykyisen hotellin paikalle rakennettiin matkailumaja. 1957 sallittiin opastetut hiihtoretket mallan puistoon - nykyäänhän siellä saa hiihtää miten huvittaa mutta kesällä pitää pysyä reitillä.

Biologinen asema perustettiin 1964. 1975 Saananmaja, 1978 ensimmäinen kauppa (sitä ennen ruoat tilattiin postiautossa Palojoensuusta, nykyään postiauto tuo Alkon tilaukset ja apteekkikamat). Sähköt saatiin kylään vuonna 1980. Postiauton tuleminen ja meneminen määritti siis silloin päivärytmin ja vähän sama pätee nykyään - itekkin olen jo saanut tavaraa postiauton kyydissä.

Kilpisjärven luonnon erityispiirteenä on ilmaston jyrkkä meri-manner -raja mikä johtaa sään nopeisiin vaihteluihin. Golfvirran läheisyys vaikuttaa myös Tämän lisäksi alueella on suuret suhteelliset ja absoluuttiset korkeuserot, suurtuntureiden alue.
Kilpisjärven alueen kallioperä on nuorta ja siinä on paljon kalkkia (kalkkikasvit, harvinaiset perhoset). Luonto onkin herkästi haavoittuvaa: pohjoisuus, korkeuserot, lyhyt kasvukausi (100 vrk kun Lounais-Suomessa se on noin 180 vrk). Lisäksi humuskerros on ohutta. Alueen vedet ovat kirkkaita ja hapekkaita sekä vähäravinteisia.

Kilpisjärven ilmasto on sellainen, että vuoden keskilämpötila on n. -2.8 astetta, tammikuun keskilämpötila -13.6 ja heinäkuun (lämpimin ja sateisin kuukausi) +10.9 astetta. Sademäärä on noin 450 mm eli täällä sataa enemmän kuin muualla Enontekiöllä. Pysyvä lumipeite on yleensa lokakuun puolivälistä toukokuun loppuun. Kaamosaika on 25.11. - 18.1., yötön yö 22.5. - 22.7.

Sopuliraukoille mennyt talvi on ollut huono ja suuri sopulivaellus taitaa jäädä tulematta. Talvella sopulit majailevat paljakalla paksun lumipeitteen alla, kesällä paljakan niityillä ja soilla. Kesällä ne syövät myös pehmeitä kasvinosia ja lehtisammalia. Jos sopuleita tavataan alhaalla tunturikoivikoissa niin tulossa on suurvaellus. Sopuli on tiettävästi (ehkä ihmisen lisäksi) maamme ainoa otus joka voi kuolla omaan vihaansa. Sopuliraukat ovat hyviä uimareita mutta aallokossa ne hukkuvat. Eli aika tarkkaan saisivat katsoa koska lähtevät ylittämään Kilpisjärveä.

Kilpisjärven kasveista sinirikko ja lapinorvokki ovat kesän ensimmäisia kukkijoita. Myös lapinlemmikit ja kullerot kukkivat varhain kesällä.

Kilpisjärven kallioperä on kölivuoriston itäreunan kallioperää. Kalkkikivi on ylhäällä huipuilla (esim. Malla ja Saana) mikä vaikuttaa kasvillisuuteen: sadevesi huuhtelee kalkkia tuntureiden rinteille. Arktisten kalkkikasvien esiintymisalueet ovat Skandien itäreunalla.

Kalkkikasveista lapinalppiruus kukkii juhannuksen aikoihin, Saanan portaiden jälkeen oikealla on hyvä paikka nähdä lapinalppiruusua, samoin Jehkatsin rinteillä. Kalkkikasveihin kuuluu myös liekovarpio ja kultarikko. Noin 30 putkilokasvia esiintyy vain Kilpisjärven alueella, yksi esimerkki on pahta-ailakki. Valkokämmekkä on myös kalkkikasvi.

Tunturikoivikon kasveja ovat mm. tunturi-, pohjan- ja villapaju, ruusujuuri, kurjenkanerva, tunturipitkäpalko ja lapinnätä. Lumenviipymäpaikoilla majailevat mm. sammalvarpio ja jääleinikki (nuori kukka on valkoinen, vanha viininpunainen). Vähälumisilla tuulenpieksämä- eli deflaatiopaikoilla kasvaa sielikkö, uuvana, variksenmarja, kiirunankello, riekonmarja (joka on myös hyvä sekamarja).