Talven ensimmäinen retki Pyhäkerolle on nyt tehty, tiistaina 17.1. (sen jälkeen kun kansalaisvelvollisuus oli käyty hoitamassa Enontekiön kunnantalolla). Jaloissa tunturisukset ja selässä ylipainava reppu - harjoitusmielessä siis. Ja toiveikkaana vileä nousukarvatkin matkassa mutta niille ei tullut käyttöä kun keli meni huonoksi. Tarkoitus oli siis hiihtää latua pitkin kämpälle ja nousta ylös huipulle nousukarvojen kanssa mutta reissu jäi käynniksi kämpällä. Tunturia täytyy kunnioittaa, ei sinne parane aina mennä tai se näyttää kuka määrää.

Pyhäkeron kämpällä oli sitten viime käynnin joku kaivertanut puulaatikkoon tekstin "tuo puita jos käytät niitä" niin tein sitten työtä käskettyä - puuvarasto oli täynnä mitä parhainta tervasmantyä ja pilkoin niitä yhden jos toisenkin retkeilijän edestä. Ei tarvinnut kuin vähän näyttää kirvestä niin halki meni puu. Riekko kävi seurailemassa puunhakkaajan hommia.

Kumma juttu nämä kelit tunturissa, lähtiessä Ounasjärvellä oli mahdoton sumu, hyvä että eteensä näki. Sen jälkeen metsäpätkällä kirkastui hieman ja umpisessa hiihtäessäni Pyhäkero paljastui kokonaan - hetkeksi. Sen jälkeen pilvet kiipesivät tunturiin ja peittivät koko möhkäleen.

Hieno reissu jälleen kerran, kesken työviikon. Ja mikä parasta, polvi ei valittanut yhtään.

Eilen olin sitten ensimmäistä kertaa tälle talvelle mukana koko 50 km safarilla, aivan ihania asiakkaita, kehuivat kovasti päivää ja oppaita ja maisemia. Taas muistaa miksi täällä ollaan.