Se on ollut tiedossa että autiotuvissa kummittelee. Parhaiten kummittelun voi kuulemma välttää sillä, että autiotupaan astuessa pitää tervehtiä haltioita ja kysyä lupaa tulla sisään. Näkkälän välituvalla on aikoinaan hirtetty saksalainen sotilas joka jatkaa kämpällä kummittelemista. Lähimpänä kaminaa nukkuva ei koskaan saa nukuttua kämpällä. Kummituksia voi yrittää häätää kovalla äänellä, puukoilla ja kynttilöillä. Pyhäkeron kämpälläkin kuulemma asuu kummitus, pitänee muistaa tämä kun seuraavan kerran menen sinne - ainakaan tiistain reissulla kämpälle kummitusta ei näkynyt eikä kuulunut.

Tiistaina kävin siis jälleen yrittämässä Pyhäkeron huiputusta ja melkein huipulle pääsinkin. Lähtiessä keli oli todella suttuinen mutta kirkastui päivän aikana - ja pakkanen kiristyi. Nousukarvat tunturisuksien pohjassa ja päässä pipo, buffihuivi, naamasuoja ja karvalakki ja silti tuntui että tuuli puhaltaa korvista läpi. Sen jälkeen kun kaaduin kahdesti tuulen takia totesin että ei oo tarvis jatkaa eteenpäin. Mutta kerrassaan hieno reissu, jälleen kerran. Kuvia ei juurikaan ole kun oli niin kylmä että ei voinut pysähtyä ottamaan kuvia.